Ryhmäpuhe, valtuusto 19.5.2025
Arvoisa puheenjohtaja, valtuutettukollegat sekä muut kuulijat.
Kulunutta valtuustokautta on vaikea kuvailla yhdellä sanalla. Kausi on ollut monivaiheinen ja osalle raskaampi kuin toisille. Vasemmistoliiton valtuustoryhmälle erityisesti kauden alku oli raskas, kun syksyllä 2021 menetimme pitkäaikaisen valtuutetun, toveri Lauri Tiaisen vaikealle sairaudelle. Ryhmämme on kuitenkin vastoinkäymisistä huolimatta toiminut tiiviisti yhtenä joukkona edistäen vasemmistolaista politiikkaa kaikilla niillä hallinnon tasoilla, joilla luottamushenkilöitämme on ollut.
Erityiskiitokset haluan menneestä kaudesta välittää valtuuston jättävälle valtuutettu Esko Lundgrenille erittäin pitkäaikaisesta työstäsi niin valtuutettuna kuin hallituksen jäsenenä jo Alastaron kunnan aikana. Asiantuntemuksesi ja työskentelytapasi on saanut kiitosta yli puoluerajojen ja aivan ansaitusti.
Mennyt valtuustokausi kuitenkin on ollutta ja mennyttä. Keskittykäämme siis tulevaisuuden haasteisiin.
Arvioidessani tulevan valtuustokauden haasteita nousee yhtenä suurimpana haasteena minulle loimaalaisena huoli köyhyyden ja työttömyyden lisääntymisestä. Kokouksen esityslistan liitteistä löytyy edellä käsitelty kaupungin osavuosikatsaus tammi-maaliskuulta 2025. Maaliskuussa työttömänä oli 689 loimaalaista kun samaan aikaan avoimia työpaikkoja oli 69, aivan maksimissaankin siis joka kymmenennelle työttömälle olisi edes teoriassa voinut löytyä työpaikka. Lisäksi työttömistä 210 oli pitkäaikaistyöttömiä eli yli 12 kk yhtäjaksoisesti työttömänä olleita. TE-uudistus siirsi työllisyyspalvelut kuntien muodostamien työllisyysalueiden vastuulle. Lisäksi maan hallitus on puoliväliriihessä päättänyt alkaa valmistella kuntouttavan työtoiminnan siirtämistä hyvinvointialueilta kunnille.
Paitsi, että työttömyys altistaa ihmisen ja hänen perheensä köyhyydelle, vaikuttaa työttömyys pitkittyessään myös ihmisen fyysiseen ja psyykkiseen terveydentilaan ja koko työkyky voi olla uhattuna. Pitäisikin olla jokaiselle aivan itsestään selvää, että pitkäaikaistyöttömyys ei ole mikään yksittäisen kuntalaisen henkilökohtainen ongelma, vaan sillä on vakavia kerrannaisvaikutuksia koko yhteisöömme.
Loimaahan ei ole ongelman kanssa yksin. Maamme hallituksen politiikan seurauksena pienituloisuusrajalla tai sen alapuolella olevien suomalaisten määrä kasvaa lähes 100 000:lla henkilöllä. Tämä tarkoittaa, että 15 prosenttia koko Suomen väestöstä elää pienituloisuusrajan alapuolella sosiaaliturvan leikkausten tultua voimaan. Esimerkiksi kuluvan vuoden loppuun mennessä leikkaukset ovat SOSTE:n arvion mukaan pudottaneet pienituloisuusrajan alapuolelle yli 13 000 lasta ja noin 27 000 palkansaajaa.
Sosiaaliturvan leikkaukset ovat jo osaltaan heijastuneet myös asunnottomuuden yleistymiseen Suomessa. Esimerkiksi Helsingissä asunnottomuus kasvoi vuonna 2024 ensimmäistä kertaa 11 vuoteen ja myös Turussa ja Tampereella asunnottomuus on lisääntynyt. Eikä pieni Loimaakaan ole immuuni asunnottomuudelle, vaikka meillä asunnottomuus onkin niin sanottua piiloasunnottomuutta. Asutaan esimerkiksi kavereiden tai sukulaisten nurkissa, piilossa katseilta, piilossa viranomaisilta, poissa tilastoista.
Maan hallitus on perustellut työttömyysturvan leikkauksia työllisyysasteen nostolla. Käytännössä kuitenkin työttömyysturvan rajut leikkaukset ovat osalla työttömistä heikentäneet työllistymisen mahdollisuuksia, koska työnhakijan voimavarat oman terveytensä, työkykynsä ja sosiaalisten suhteiden ylläpitoon romahtavat työn ja tulojen loppumisen mukana. Työvoiman kohtaanto-ongelmat ovat paikoin pahentuneet. Esimerkiksi palvelualoilla, joilla leikkaukset asumistukeen ovat ajaneet työttömiä ja työssäkäyviä muuttamaan kauemmas mahdollisista työpaikoistaan. Osa-aikatyön vastaanottaminen on vaikeutunut sovitellun päivärahan suojaosan poiston myötä. Lisäksi pidemmällä aikavälillä työnhakijoiden työllistymistä vaikeuttavat myös esimerkiksi maan hallituksen ammatilliseen koulutukseen tekemät leikkaukset. Nämä kaikki leikkaukset näkyvät ja tulevat näkymään meille loimaalaisille kuntapäättäjille kasvavien ongelmien muodossa. Näihin ongelmiin meidän valtuutettujen on yhdessä kaupungin viranhaltijoiden kanssa löydettävä vastaus, koska se on meidän tehtävämme.
Edellä mainittujen leikkausten lisäksi kuntatalouteen kohdistuu tulevina vuosina muitakin suuria haasteita, joita on kuvattu osavuosikatsauksessa sekä talousjohtaja Mäkelän esityksessä. Otaksun, että kaupungin taloutta tullaan tulevallakin kaudella kuvailemaan luottamushenkilöille monissa yhteyksissä lukuisten toisiaan seuraavien numerosarjojen kautta, osassa on edessä miinus merkki, osassa ei. Desimaaleja ja nollia on vaihtelevat määrät. Näihin lukuihin kyllä päästään sukeltamaan tulevalla kaudella yksityiskohtaisesti moneen kertaan. Tulevaisuuteen tähytessä onkin ensiarvoisen tärkeää nähdä lukujen taakse. Mitä tarkoittaa 100 000 euron leikkaus tuonne tai 1% säästötavoite sinne? Miten nämä yksinkertaiset luvut realisoituvat yksittäisten kuntalaisten henkilökohtaisessa elämässä? Mitkä ovat kerrannaisvaikutukset koko yhteisölle?
Tuleva kausi tuonee tullessaan vaikeita päätöksiä kuntalaisten palveluista. Pienenevä väestöpohja ja muuttuva ikärakenne asettavat meille haasteen, johon meidän on pakko valtuutettuina vastata, koska sekin on meidän tehtävämme. Keskitymmekö lukuihin vai katsommeko lukujen taakse, kuntalaisten arkeen ja elämään. Miten kohdennamme vähenevät resurssit siten, että kuntalaisten elämän laatu säilyy mahdollisimman hyvänä?
Pidän tärkeänä, että näinä aikoina, kun sosiaalinen media trolleineen ruokkii jatkuvasti vastakkain asettelua ja erilaiset loanheittokampanjat alkavat valtakunnan politiikassa olla enemmän sääntö kuin poikkeus, pystyisimme Loimaalla nousemaan ala-arvoisen keskustelukulttuurin yläpuolelle ja suhtautumaan toisiimme aidsosti kunnioittaen ja käyttäytymään arvokkaasti paitsi valtuustosalissa myös sen ulkopuolella. Valtuustokyselyssäkin nousi esille solvaaminen lehtien palstoilla ja sosiaalisessa mediassa epädemokraattisena tekona, mitä se todella on. Tulee muistaa, että myös politiikassa asiat riitelevät eivät ihmiset. Lisäksi meidän loimaalaisten luottamushenkilöiden pitää viestiä jatkuvasti myös kuntalaisille ja muille työtämme seuraaville, että me emme hyväksy minkäänlaista syrjintää, vihapuhetta tai rasismia. Jos johtavassa asemassa olevat poliitikot lähtevät mukaan levittämään rasismia, valeuutisia tai vihapuhetta, vaikka sitten huumorin varjolla, viestii se myös tavalliselle kansalaiselle, että tämä on hyväksyttävää ja näin on oikein tehdä, vaikka tilannehan on täysin päinvastoin. Myös taloudellisen eriarvoisuuden lisääntyminen ruokkii näköalattomuudesta ja osattomuudesta kumpuavaa ääriajattelua, joka voi tulevaisuudessa haastaa yhteiskuntamme vakautta. Älkäämme siis unohtako köyhiä.
Kiitos.