Alkoi vanhainkotien alasajo. Tilalle rakennettiin palveluasuntoja. Vuodelta 1993 olevan lehtileikkeen mukaan Loimaa satsaa myös yksityiseen vanhusten hoitoon.
Samassa kirjoituksessa kerrottiin yksityisen hoitokodin edullisuudesta, mutta ei ollut selvitystä kuka maksaa ja mitä maksaa. Tekstissä mainitaan myös, että kotipalvelussa ollaan tosi lujilla. Kuka hoitaa kotona? Viedäänkö vanhukselta /omaiselta valinnan mahdollisuus, miten löytää tarjonnan ja tarpeen tasapaino elämänlaadusta tinkimättä. Miten autetaan yksinäisiä, turvattomia, paljon hoitoa tarvitsevia ja muistisairaita vanhuksia? Laitospaikat vähenivät mutta suunnitelmia avohoidon suhteen ei ollut. Säästöjen toivossa tehtiin näitä muutoksia. Lääkäri Harriet Finne kirjoitti tuolloin pelkäävänsä yksinasuvien dementiapotilaiden puolesta. Onko avohoidon painottaminen menossa yli ja voiko se tulla kalliimmaksi vaihtoehdoksi. Yksinäisyys pala taivasta vai helvettiä! Sopii kysyä!
Sitten lainauksia vuodelta 1993, jolloin suoritin silloin vanhustyön jatkolinjan Loimaalla.
Laitoshoito muutoksessa. Vuosi 1993 oli eurooppalainen vanhusten vuosi. Käytiinkö silloin julkista keskustelua vanhusten asioista heidän ehdoillaan, vaan kävikö niin, että päättäjät säästävät?
Olimmeko ja olemmeko edelleen sitä mieltä, että kuka halvimmalla hoitaa. Annetaan hänelle valtuudet hoitaa vanhukset. Kuka laskun maksaa? Lehdestä saatiin lukea, että Loimaan kunta pyrkii entistä inhimillisempään vanhustyöhön sekä sen toimintakulujen karsimiseen vaikka samaan aikaan henkilöstöä vähennettiin. Ristiriita vai ei?
Lehtileikkeen mukaan myös hoitokotien valvontaa haluttiin kiristää.
1930-luvulla lääkäri kävi tarkastamassa laitoksen siisteyden, järjestyksen, potilaan kohtelun ja huollon.
Nyt voidaan miettiä missä nykyään mennään, mikä on muuttunut ja mihin suuntaan.
Kotihoidon ongelmat, muistisairaat vailla omaa hoitopaikkaa ja laitospaikkojen vähyys. Vanhusta siirrellään elämänsä ehtoopuolella paikasta toiseen turhan usein. Kuitenkin ihminen tarvitsee loppuelämänsä muutamaksi vuodeksi juuri sen laitospaikan ja
asianmukaisen laadukkaan saattohoidon.
Tämä kirjoitus ei perustu tieteelliseen tutkimukseen, vaan allekirjoittaneen elettyyn elämään.
Vanhus kaipaa läheisyyttä, ymmärretyksi tulemista omana itsenään sekä hyväksytyksi tulemista. Vanhuksella on oikeus olla osaamatta, oikeus vain olla ja muistella menneitä. Toivokaamme ettei vanhuus tulevaisuudessa olisi yksinäistä ja unohdettua.
Kaikenlaista olemme kokeneet ja mitä vielä koemmekaan.
Ei elämä ole helppoa, mutta joskus pitää olla rohkea, muuttaa asioita ja muuttua itsekin.
Kasvaminenkin on muuttumista.
“Jos voisimme kasvaa yhdessä, ystävyydessämme, olemme löytäneet aarteen.”
-Doug Konst
Tämä teksti on julkaistu aiemmi Loimaan Vasemmiston vaalijulkaisussa.