Ranskan porvarillisen vuoden 1789 vallankumouksen ihanteet olivat pitkään länsimaisen yhteiskunnan ohjenuorana vapauden, veljeyden ja tasa-arvoisuuden saavuttamiseksi. Tulokset olivat välillä huonoja, mutta välillä todella hyviäkin, kuten II maailmansodan jälkeen vuosina 1945-1980.
Reaganin ja Thacherin valtaantulo, Neuvostoliiton totaalinen yhteiskunnallinen mahalasku ja bankrotti aikaansaivat uusliberalistinen talousvallankumouksen, joka kiihtyvällä vauhdilla tuhoaa ihmisyyttä. Suomessakin tilanne alkoi riistäytyä käsistä jo Ahon ja Lipposen hallitusten aikoina ja nyt ovat tavalliset kansalaiset SOS-hallituksen katastrofipäätösten ja/tai päätösyritysten ansiosta täysin sotkettu suohon.
Kunnissakin riittää politiikkoina näitä “hyödyllisiä idiotteja”, jotka orjallisesti julistavat vain yhtä valtaapitävien totuutta; vaihtoehtojen esittäjät eivät ole nykymaailmasta vaan haikailevat menneisyyteen. Ja valtamedia peesaa, esim. Suomen Kuvalehden päätoimittaja Ville Pernaa kirjoittaa 3.2.2016 pääkirjoituksessaan SDP:sta, että se on ei-puolue, että se peruuttaa soten, ammatillisen koulutuksen uudistukset ja kaiken muun, jopa päättää palata mustavalkotelevisioon. Voiko tarkoitushakuisempaa tekstiä enää päätoimittajatasolta löytää Suomesta, ehkäpä MV-lehdestä! Eihän mikään puolue Suomessa ole palaamassa 1960-luvulle (tai ehkä Kokoomus, mutta 1800-luvulle).
Uudistuksia pitää tehdä, mutta typeriä ja yhteiskunnalle taloudellisesti ja henkisesti kalliita “uudistuksia” voidaan ja pitää vastustaa ja esittää niihin korjauksia. Esim. sotesta on tulossa, jos SOS-väki saa sen lävitse, täysi sekasotkuhimmeli, jossa tärkein on unohtunut eli kansalaiset, yhtiöittämiskiiman myötä kaikki demokraattinen kontrolli asioista katoaa ja veroparatiisiyhtiöt kuppaavat suomalaisten veroeurot mustaan aukkoonsa.
Sinänsä on tietenkin aika huvittavaa, että niin paljon keskustellaan politiikasta, vaikka todelliset päättäjät ovat siellä verhojen takana hallitusten, valtuustojen ja eduskunnan sätkyukkoja ja -akkoja näkymättömillä siimoillaan heiluttelemassa haluamiinsa suuntiin. Siinäpä demokratialle haastetta kerrakseen.
Loimaa 20.2.2017
Hannes Mikkola
Loimaa