Hyvät ystävät, Hyvät toverit, siskot ja veljet. Tervetuloa myös minun puolestani tänne yhteiseen vappujuhlaamme.
Aivan ensimmäiseksi haluan kiittää mahdollisuudesta päästä puhumaan loimaalaisille tovereille tänään suomalaisen työn päivänä. Meillä on täällä Loimaalla käyty juuri raskaat vaalitaistot historian ensimmäisissä yhdistetyissä alue- ja kuntavaaleissa. Vaikka näissä vaaleissa otettiinkin takkiin ja rankasti niin voidaan tulosta silti pitää torjuntavoittona.
Kuntavaaleissa vasemmistoliiton kannatus romahti vuoden 2021 kuntavaalien 11,4%:sta 9,6%:iin. Tämä aiheutti myös sen, että menetimme yhden valtuustopaikan. Kuitenkin vaalitulos piti sisällään myös valon pilkahduksia, äänipottimme 635 ääntä oli keskimäärin 57 ääntä ehdokasta kohden. Äänimäärä laski 4 vuoden takaisesta 145:llä, mutta ehdokkaitakin oli puolet vähemmän eli 11. Tällä pienentyneellä ehdokasjoukolla voidaan kolmen paikan säilymistä pitää todellisena torjuntavoittona. Neljäs valtuustopaikka jäi noin sadan äänen päähän, tämä tarkoittaa, että 2 tai 3 hyvää ehdokasta lisää ja olisimme voineet säilyttää neljännen valtuustopaikkamme. Tämä todellisuus hyvät toverit, kuvastaa ainoastaan onnistuneen ehdokasasettelun tärkeyttä. Vaikka ehdokasmäärä pieneni edellisiin vaaleihin verrattuna, onnistuivat ehdokkaamme silti puhuttelemaan keskimäärin suurempaa joukkoa äänestäjiä kuin aikaisemmin.
Lisäksi suurena positiivisena yllätyksenä voi pitää sitä, että saimme läpi yhden uuden kaupunginvaltuutetun Jenni Lankisen kerätessä ensikertalaisena huikean 78 äänen potin. Myös valtuutettu Riina Heinonen säilytti paikkansa hienolla äänimäärällä. Ihannetilanteessa olisi myös istuvista valtuutetuista Mika Helinin toivonut säilyttävän paikkansa, mutta tähän ei listamme voima tällä kertaa pystynyt.
Viimeisenä täytyy tässä kuntavaalianalyysissa toki mainita allekirjoittaneen henkilökohtainen äänimäärä, josta olen paitsi yllättynyt myös kiitollinen. Kiitos, hyvät toverit teistä jokaiselle, ilman teitä tämä tulos ei olisi ollut mahdollinen. Äänimääräni 336 ääntä oli Loimaan vasemmiston historian korkein henkilökohtainen äänimäärä. Kiitos vielä kerran jokaiselle äänestäjälleni, nyt minun täytyy enää osoittaa olevani luottamuksenne arvoinen eli työni jatkuu. Kiitos!
Aluevaaleissa Vasemmistoliiton kannatus laski Varsinais-Suomessa 1,2 prosenttiyksiköllä 11,2 %:iin. Tämä tarkoittaa sitä, että Varsinais-Suomen aluevaltuustossa vasemmistoliiton ryhmä pieneni yhdellä valtuutetulla. Loimaalla puolueen kannatus oli kuntavaaleja suurempaa eli 11,5 %, mikä on kuitenkin laskua vuoden 2022 aluevaaleihin verrattuna. Kuitenkin aluevaalitulosta voidaan pitää torjuntavoittona, ottaen huomioon, että edellisten aluevaalien äänikuningatar Li Andersson ei ollut ehdolla EU velvoitteidensa vuoksi ja myös edellisissä vaaleissa toiseksi eniten ääniä saanut vasemmistolainen ehdokas Johannes Yrttiaho jätettiin pois ehdokasasettelusta. Myös henkilökohtainen äänimääräni laski edellisten aluevaalien 951:stä 903:een. Kuitenkin aluevaaleissa Loimaan vasemmiston yhteenlaskettu äänimäärä itseasiassa kasvoi, kun nyt saimme kahdella ehdokkaalla kerättyä yhteensä 1043 ääntä kun viime aluevaaleissa ehdokkaittemme yhteisäänimäärä jäi 975:een. Vaalitulos osoittaa jälleen onnistuneen ehdokasasettelun tärkeyden. Nyt onnistuimme Tuuli Elokannaksen kanssa tekemään onnistunutta yhteiskampanjointia, joka koitui koko Vasemmistoliiton listan hyväksi erinomaisella tavalla. Minun paikkani aluevaltuustossa säilyy ja työni aluevaltuustossa siis niin ikään jatkuu ja siitä on kiittäminen jokaista äänestäjääni. Aluevaltuuston varapuheenjohtajan paikkani menetettiin paikkaneuvotteluissa, mutta tavoittelen jatkossa aluetasolla sellaista lautakuntapaikkaa missä pääsisin parhaiten hyödyntämään osaamistani ja olemaan sen luottamuksen arvoinen, joita vaaleissa äänestäneet ovat minua kohtaan osoittaneen. Kiitos vielä.
Hyvät ystävät ja toverit, vappupuheen kirjoittaminen on aina omanlaisensa haaste. Mutta nyt täytyy kyllä sanoa, että maamme istuva hallitus on toden teolla tuottanut sisältöä vappupuheeseen, niin että on jo vaikea valita mihin kaikkiin hallituksen tekoihin puuttua yhden puheen puitteissa. Hallituspuolueet ovat kuluvalla hallituskaudella tehneet juuri kuten lupasivat ennen eduskuntavaaleja. Eli ennennäkemättömiä leikkauksia, joiden rinnalla Sipilän hallituksen leikkauksetkin kalpenevat. Viestinnän kansalaisille näistä leikkauksista ja niiden jopa katastrofaalisista seurauksista. Orpo joukkoineen on tiivistänyt kahteen hokemaan, joita on saatu kyllästymiseen saakka kuulla ”Meidän on pakko” ja ”Meillä on hyvä hallitusohjelma”.
Pakko on hyvin suhteellinen käsite. Suomen valtion taloutta on tasapainotettava ja velkamäärää hillittävä, tästä vallitsee yksimielisyys yli puoluekentän. Kyse ei olekaan siitä, onko meidän pakko hoitaa valtion taloutta vaan siitä, mitä keinoja ollaan valmiita käyttämään? Millaisia arvovalintoja talouden tasapainotuksessa tehdään. On hyvin vaikeaa käsittää, että miksi on pakko lisätä lapsiperheköyhyyttä, vaikeuttaa toisen asteen opintojen loppuun saattamista, leikata työttömien ansiopäivärahaa ja siten ajaa entistä useammat toimeentulotuen piiriin, lakkauttaa aikuiskoulutustuki ja siten vaikeuttaa työttömyyden kohtaanto-ongelman hoitamista, leikata asumistuesta ja sairaspäivärahoista, heikentää sairaalaverkkoa ja tehdä kohdentamattomia satojen miljoonien juustohöyläsäästöjä mm. lastensuojeluun. Samaan aikaan puhutaan ”hyvinvointivaltion pelastamisesta” vaikka erittäin harvalla meistä hyvinvointi lisääntyy, kun elämisen perusedellytyksiä heikennetään.
Juuri päättynyt puoliväliriihi toikin erinomaisella tavalla näkyväksi sen miksi hallituksen on ollut niin sanottu pakko leikata köyhiltä. Riihessä nimittäin päätettiin kahden miljardin euron verohelpotuksista, jotka hallitus rahoittaa ”menoleikkauksin” eli edellä luetelluin tavoin köyhimpien selkänahoista. Tämän lisäksi hallitus ottaa rahaa suomalaisten eläkerahastosta miljardi euroa! Eläkerahastojen pitäisi itsestään selvästi olla suojeluksessa, sillä eläkkeen saajia on koko ajan enemmän, kun taas eläkkeen maksajia koko ajan vähemmän. Tämän päivän eläkeläiset ovat itse työelämässä ollessaan maksaneet osuutensa eläkerahastoihin, joten rahojen vieminen eläkerahastoista on yksiselitteisesti väärin ja hölmöläisen peiton jatkoa. Koskiessaan eläkerahastoihin hallitus avaa sellaisen Pandoran lippaan, että jatkossa kaikki tulevat hallitukset voivat höylätä eläkerahastojen taikaseinästä miljardin silloin, toisen tällöin, kunnes rahastot on kulutettu.
Petteri Orpo on jo viime hallituskaudelta alkaen toistellut lausetta ”rahaa ei ole”, mutta tämähän on tietysti vale. Mitä muutakaan valtion budjetti on kuin rahaa? Se koostuu valtion menoista ja tuloista, joille on määritettävissä euromääräinen rahallinen arvo. Rahaa siis on, mutta miten se budjetin sisällä kohdennetaan, on täysin arvovalinnoista kiinni.
Hallitus on väittänyt, että puoliväliriihen etupäässä rikkaisiin kohdistuvat verohelpotukset rahoittavat itse itsensä niin sanottujen ”dynaamisten vaikutusten” kautta. Tällähän tarkoitetaan vanhasta vitsistä alkunsa saanutta valumaefektiä eli trickle down teoriaa, jonka mukaan rikkaille kohdennetut verohelpotukset jollain tapaa hyödyttäisivät myös köyhiä talouskasvun muodossa. Tämä teoria on useaan otteeseen osoitettu toimimattomaksi, miten se voisikaan toimia kun kyseessä ei edes ole mikään vakavasti otettava talousteoria vaan kirjaimellisesti vitsi, jonka koomikko Will Rogers keksi arvostellessaan yhdysvaltain presidentti Hooverin taloustoimia suuren laman aikana 1930-luvulla. Rikkaille suunnatut verohelpotukset saattavat kyllä lisätä investointeja, mutta tämä ei kuitenkaan automaattisesti johda kasvuun työllisyydessä tai elvytä kotimaista kysyntää.
Vastikään käytyjen alue- ja kuntavaalien mainosvideoissaan kokoomuksen kärkipoliitikot kertoivat hassun hauskoja eläinsatuja kokoomuslaisten unelmametsästä, minkä kanssa biologisilla tai metsäekologisilla faktoilla ei ollut juurikaan mitään tekemistä. Metsässä rahaa jaettiin holtittomasti yksityiseen terveydenhuoltoon kaikille pikku metsän asukeille, kun julkisen terveydenhuollon hoitotakuuta pidettiin vain punakettujen irvailuna. Samassa sadussa useiden uhanalaisten lajien elinympäristö eli lahopuu nähtiin ongelmaksi, joka tuli hävittää. Myös majavien lajinmukainen käyttäytyminen nähtiin kokoomuslaisittain ahkeruutena, mutta tämän ahkeruuden vaikutukset metsän vesitalouteen arvioitiin kyllä valtionvarainministeriöstä tuttuun tyyliin eli väärin. Sadussahan majavat patosivat joen, joka jollain mystisellä tavalla johti tulvan vähenemisen metsässä, kun tosiasiallisesti majavien rakentamien patojen vaikutukset ovat täysin päinvastaiset. Sadusta löytyy suora yhtymäkohta hallituksen toimintaan, kun sairaalaverkon supistamisen piti hallituksen laskelmissa tuottaa säästöjä erikoissairaanhoitoon, vaikka hyvinvointialueiden omat laskelmat osoittavat päinvastaista. Esimerkiksi Lapissa sairaalaverkkopäätös on aiheuttamassa lähes 10 miljoonan lisäkulut hyvinvointialueelle.
Nämä sadut kuitenkin upposivat moneen äänestäjään, kuten myös on näyttänyt uppoavan Petteri Orpon lempi satu velkalaivasta. Orpo on jo viime hallituskaudella aloittanut kertomaan satua velkalaivasta, jonka suunta on nyt saatava kääntymään. Tällä sadulla on sitten voitu oikeuttaa, jos mitäkin leikkauksia hyvinvointivaltion perusteisiin. Kuitenkin viimeistään nyt puoliväliriihen jälkeen on selvää, että ei Orpoa kiinnosta velkalaivan suunta, koska näiden hallitusten toimien jälkeen valtion velka vain jatkaa kasvamistaan eikä mitään suunnan muutosta ole edes näköpiirissä. Esimerkiksi viime syksynä julkaistun Vasemmistoliiton vaihtoehtobudjetin mukaisilla toimilla valtio velkaantuisi 276 miljoonaa euroa vähemmän kuin talousosaajamme ja velkalaivan kipparin Orpon hallituksen budjetissa.
Uusliberalistiset, oikeistolaiset taloususkovaiset usein kysyvät vasemmistoliitolta mistä rahat? Tätä kysymystä ei juuri koskaan kuule kysyttävän oikeistolaisilta poliitikoilta eikä etenkään kokoomuslaisilta, jotka ovat mielestäni täysin ansiottomasti ottaneet suomalaisessa poliittisessa kentässä jonkinlaisen talousosaajapuolueen viitan harteilleen ja tämä vale asu on kyllä äänestäjiinkin uponnut. Näkeehän sen nyt käytyjen alue- ja kuntavaalien tuloksistakin, joissa kokoomus komeilee valtakunnallisten tulosten toiseksi suurimpana. Perussuomalaisten bluffi sen sijaan on nyt katsottu ja ainakin alue- ja kuntavaaleissa sieltä paljastui tyhjä käsi. Ja jottei totuus unohtuisi mainittakoon tässä kohtaa vielä, että Vasemmistoliiton ohjelmat sisältävät aina realistisiin laskelmiin perustuvat taloudellisten vaikutusten arviot. Näitä on turha etsiä esimerkiksi perussuomalaisten ohjelmista. Mistä rahat kysymykseen löytyy siis kyllä vastauksia, mikäli niitä halutaan kuulla.
Hyvät toverit, sosiaali- ja terveysministeriön raportin arvion mukaan Petteri Orpon hallituksen politiikan seurauksena pienituloisuusrajalla tai sen alapuolella olevien suomalaisten määrä kasvaa lähes 100 000:lla henkilöllä. Tämä tarkoittaa, että 15 prosenttia Suomen väestöstä elää pienituloisuusrajan alapuolella sosiaaliturvan leikkausten tultua voimaan. Esimerkiksi kuluvan vuoden loppuun mennessä leikkaukset ovat arvion mukaan pudottaneet pienituloisuusrajan alapuolelle yli 13 000 lasta ja noin 27 000 palkansaajaa. Sosiaaliturvan leikkaukset ovat jo osaltaan heijastuneet myös asunnottomuuden yleistymiseen Suomessa. Esimerkiksi Helsingissä asunnottomuus kasvoi vuonna 2024 ensimmäistä kertaa 11 vuoteen ja myös Turussa ja Tampereella asunnottomuus on lisääntynyt. Ei pieni Loimaakaan ole immuuni asunnottomuudelle, vaikka meillä asunnottomuus onkin niin sanottua piiloasunnottomuutta. Asutaan esimerkiksi kavereiden tai sukulaisten nurkissa, piilossa katseilta, piilossa viranomaisilta, poissa tilastoista.
Hallitus on perustellut työttömyysturvan leikkauksia työllisyysasteen nostolla. Käytännössä kuitenkin työttömyysturvan rajut leikkaukset ovat osalla työttömistä heikentäneet työllistymisen mahdollisuuksia, koska työnhakijan voimavarat oman terveytensä, työkykynsä ja sosiaalisten suhteiden ylläpitoon romahtavat työn ja tulojen loppumisen mukana. Työvoiman kohtaanto-ongelmat ovat paikoin pahentuneet. Esimerkiksi palvelualoilla, joilla leikkaukset asumistukeen ovat ajaneet työttömiä ja työssäkäyviä muuttamaan kauemmas mahdollisista työpaikoistaan. Osa-aikatyön vastaanottaminen on vaikeutunut sovitellun päivärahan suojaosan poiston myötä. Lisäksi pidemmällä aikavälillä työnhakijoiden työllistymistä vaikeuttavat myös esimerkiksi hallituksen ammatilliseen koulutukseen tekemät leikkaukset.
Hyvät toverit, suomessa oli helmikuussa 2025 lähes 300 000 työtöntä, kun avoimia työpaikkoja oli samaan aikaan noin 50 000. Hallitus ei ole kertonut miten työttömyysturvan leikkaaminen parantaa työllistymistä kun työpaikkoja ei kertakaikkiaan ole kuin maksimissaan joka kuudennelle työttömällä. Lisäksi tulee muistaa, että avoimien työpaikkojen joukossa on runsaasti sellaisia asiantuntijatehtäviä, joihin vaadittavan koulutuksen omaavia henkilöitä ei edes työttömänä ole.
Hyvät toverit, hallitus näyttää täysin unohtaneen, että taloudellinen eriarvoisuus ruokkii näköalattomuudesta ja osattomuudesta kumpuavaa ääriajattelua, joka voi tulevaisuudessa haastaa yhteiskunnan vakautta, yhtenäisyyttä, kestävyyttämme kriisitilanteissa sekä suomalaisten turvallisuutta. Hallituksen turvallisuus politiikan kulminoituessa sotilasvarustelun lisäämiseen ja esimerkiksi maamiinat kieltävästä Ottawan sopimuksesta irtautumiseen osoittaa hallitus unohtaneensa sen, että suurin uhka yhteiskunnan vakaudelle ei tule ulkopuolisen hyökkääjän muodossa vaan yhteiskunnan sisältä eriarvioisuuden ja ulkopuolisuuden kokemusten ruokkiessa konfliktiherkkyyttä.
Eriarvoisuuden eri ilmentymät kaventavat suomalaisten mahdollisuuksia osallistua yhteiskuntaan täysimääräisesti. Kaikkien Suomessa asuvien sosioekonomisesta taustasta riippumatta pitäisi nykyistä vahvemmin voida tuntea olevansa osa yhteiskuntaa ja yhteiskunnan täysimääräisiä jäseniä. Vai onko hallituksen tarkoituskin eriarvoistavalla politiikallaan sysätä osa ihmisistä hyvinvointivaltion turvaverkkojen ulkopuolelle ja näin ruokkia vastakkain asettelua ja osattomuudesta johtuvia konflikteja eri väestöryhmien välillä? Onko korostunut huolestuneisuus esimerkiksi katujengi-ilmiöstä pelkkää silmän lumetta? Rasismi, äärioikeiston nousu ja vaikkapa katujengi-ilmiö kumpuavat kaikki syvästä osattomuuden tunteesta, mikä on selvä osoitus siitä, että suomessa luokkayhteiskunta elää ja voi hyvin. Valtaeliitin tehokas keino väestön hallintaan on usuttaa köyhälistö taistelemaan keskenään yhteiskunnan almujen rippeistä sen sijaan, että köyhälistö yhtenä rintamana puolustaisi ja vaatisi oikeuksiaan tasavertaiseen kohteluun. Todelliseen mahdollisuuksien tasa-arvoon, näennäistasa-arvon sijasta.
Hyvä toveri, tasa-arvon, solidaarisuuden, empatian ja rauhan puolustaminen ovat niin vaativia tehtäviä, että kukaan meistä ei selviä niistä yksin. Taisteluun tarvitaan meistä jokainen, sillä pienellä panoksellaan, joka on mahdollista itse kunkin kykyjensä ja voimensa mukaisesti antaa. Näillä sanoilla toveri, haluan toivottaa juuri sinulle solidaarista, luokkatietoista ja tasa-arvoista vappua!
