Olemme 1990 luvulta lähtien havainneet, miten kovaksi, kyynineksi, vallanhimoiseksi ja vaihtoehdottomaksi on maailmanpolitiikka muuttunut ja Suomen valtakunnanpolitiikka tulee kovaa vauhtia perässä “Mulle tässä kaikki heti”-mentaliteetilla. Meillä Loimaalla on kunnallisella tasolla vielä mahdollisuus poiketa tästä valtavirrasta. Meillä on mahdollisuus tehdä omaehtoista konsensuspolitiikkaa, jossa äänensä saavat kuuluviin kaikki, paitsi poliittiset ryhmät myös tavalliset kuntalaiset sekä henkilöstön ja elinkeinoelämän edustajat. Politiikkaa, jossa huomioidaan myös heidät, jotka eivät pidä itsestään meteliä.
On todella hienoa, että tätä lakisääteistä kaupunkistrategiaa on lähdetty tekemään kuntalain hengen mukaisesti laajalla eri kansalaispiirien kuulemisella. Kuntalaiskyselyyn tuli yllävän paljon vastauksia ja kuten arvata saattaa “toiveiden tynnyri” pursui yli. Tunnettu ikuisuuskysymyshän on, miten hyviin tarkoituksiin kuluvat eurot saadaan kaupungin tuloilla katettua. Jos kuntaverotasoon ei kosketa, ei ole toivoakaan ylläpitää edes nykyisenkaltaista palvelutasoa Loimaalla ja joudumme tekemään ikäviä päätöksiä mm. terveysasemien, kouluverkon ja hallinnon supistamiseksi. Kaupunkistrategiaa laadittaessa taloudelliset realiteetit asettavat rajat toimintamahdollisuuksille. Kustannustehokkuutta on vaalittava järkevällä, pitkäjänteisellä talouspolitiikalla. Entistä enemmän resursseja on suunnattava ongelmien ennaltaehkäisyyn ja juurisyiden hoitoon nykyisen kaltaisen tulipalojen sammuttelun sijaan. Ennaltaehkäisevien toimenpiteiden kustannushyödyt eivät useinkaan ole välittömästi mitattavissa vaan näkyvät vasta vuosien tai jopa vuosikymmenien päästä. Tämän vuoksi on tärkeää, ettei talouspolitiikkaakaan tehdä pelkästään ideologisin perustein vaan päätöksenteossa kuunnellaan kunkin alan asiantuntijoita.
Emme halua moittia sen enempää vanhassa kuin uudessakaan pääkaupungissa istuvia päättäjiä, mutta kyllähän Loimaata pidetään melkoisena periferiana, josta ei tunnu olevan niin väliä. Siksi tulevaisuudessa keinotekoiset maakuntarajat tulisikin kaataa ja varsinkin maakuntauudistuksen mahdollisesti epäonnistuessa, tulee kuntakokonaisuuksia miettiä uudestaan. Jos taas maakuntauudistus toteutuu, tulee silloin miettiä myös Loimaan kaupungin olemassaolon tarkoitus hyvin tarkkaan. Loimaan kaupungin imago on viime aikoina ollut melkoisessa negatiivisessa pyörityksessä, eikä aivan syyttä. On peiliinkatsomisen paikka jos “tiedottajamme” eivät saa julkisuuteen kuin epämiellyttäviä juttuja. Uuden kaupunkistrategian laadinnan tulisikin olla osa tätä peiliinkatsomisen prosessia. Strategian tulee sisältää paitsi käytännön toimenpiteitä ja konkreettisia tavoitteita myös aukikirjoitettuna ne arvot, joiden mukaan tulevaisuudessa haluamme loimaalaista yhteiskuntaa kehitettävän. Talous muodostaa toiminnan raamit, mutta arvot muodostavat sen pohjakankaan, jolle kuva tulevaisuuden Loimaasta maalataan. Pelkkä talousajattelu edellä ei synny hyvää kokonaiskuvaa, ei oikeastaan kuvaa lainkaan. Kaikkein tärkeintä kaupunkistrategiatyössä, niin työryhmän kuin kuultujen kuntalaistenkin kannalta on se, että Strategia 2020 (ja sen yli) lopullisessa valtuuston päättämässä muodossaan tulee olemaan vuosittaisen päätöksenteon tärkein ohjenuora Loimaan kaupungin hallinnossa.
Vasemmistoliiton edustajat strategiatyöryhmässä, Hannes Mikkola ja Maarit Koivisto.