Joulunvietolla on suomalaisessa yhteiskunnassa erityinen asema juhlapäivien joukossa. 24. joulukuuta ajoittuva jouluaatto ei ole virallinen juhlapäivä, mutta useimmilla työpaikoilla päivä on palkallinen vapaapäivä ja muista juhlapäivistä poiketen myös julkinen liikenne pysähtyy lähes kokonaan jouluaattoiltana. 25. ja 26. joulukuuta ovat virallisia juhlapyhiä ja palkallisia vapaapäiviä. Työtätekevälle suomalaiselle joulu merkitsee siis, jollei muuta niin, ylimääräisiä vapaapäiviä. Yhteiskunnan toiminnot eivät kuitenkaan voi pysähtyä joulunvieton vuoksi. Sairaanhoitajat, lähihoitajat, kätilöt, lääkärit, muut sairaalan työntekijät, pelastajat, poliisit ja taksinkuljettajat palvelevat kansalaisten tarpeita myös jouluna. Monet ravintolat myös pitävät ovensa auki joulunviettäjille ja kauppojen aukioloaikojen vapautumisen myötä aattoillan työvuoro voi osua myös kaupanalan työntekijälle. Ne muutamat yhä toimivat joukkoliikenteen vuorot on jonkun ajettava ja lumimyrskyn sattuessa on jonkun hypättävä aura-auton rattiin. Kotieläimet on hoidettava ja osaa teollisuuden prosesseistakaan ei voi ajaa alas joulun vuoksi. Tässä ei tokikaan ole tarkoitus luetella niitä kaikkia ammattiryhmiä, joiden edustajat viettävät jouluaan työnsä ääressä vaan todeta, että heitä löytyy paljon.
Itse juuri laskin, että tämä vuosi mukaan luettuna olen viimeisen 13 vuoden aikana ollut 3 joulua täysin vapaalla ja tämäkin vain sen vuoksi, etten ole ollut työsuhteessa joulunaikaan. Ainakin osan joulusta olen viettänyt siis useimmiten vanhainkodissa, terveyskeskuksessa tai sairaalassa heidän kanssaan, jotka eivät jouluksi kotiin pääse. Sairaalassa joulu ei juurikaan muista päivistä eroa, paitsi, että toimitaan päivystysajan resursseilla ja normaali virka-ajan tohina on poissa. Kuitenkin samaan tapaan joku syntyy ja joku kuolee. Potilaita tulee ehkä normaalia vähemmän ja tulosyyt poikkeavat jonkinverran tavanomaisesta arkipäivästä. Vanhainkodissa joulunvietto taas on hyvinkin erilaista kuin normaali arki. Vanhainkoti on asukkaidensa koti, joten paikka koristellaan jouluisaksi ja asukkaat pukeutuvat pyhävaatteisiin. Omaisia käy paljon ja joulupukkikin vierailee. Ruokaa on vielä tavanomaistakin enemmän ja käydään läpi kaikki perinteiset jouluherkut. Lapsuuden joulumuistot ovat mukava puheenaihe vanhusten kanssa.
Valtakunnan politiikassa sote-uudistus ja siihen liittyvät koukerot ovat vaatineet huolellista perehtymistä. Loimaan hyvinvointivaliokunnan ja Varsinais-suomen aluepelastuslaitoslautakunnan jäsenenä olen kuitenkin päässyt vaikuttamaan juuri niihin asioihin, jotka koen tärkeimmiksi. Työ on vasta alkanut, mutta jo nyt koen, että olen oikeassa paikassa. Tästä on kiittäminen paitsi äänestäjiäni myös vasemmistoliiton Loimaan paikallisosastoa siitä, että näin suuri vastuu on minulle, politiikan vasta-alkajana annettu. Koska olen huono jouluihminen ei tapanani ole ollut lähettää kortteja tai juuri muitakaan joulutervehdyksiä satunnaisia somepäivityksiä lukuunottamatta. Tämän kirjoituksen myötä aion kuitenkin sulkea tietokoneen (ja puhelimen), hiljentyä lapsuudenkotini hämärään Keski-Suomessa ja toivottaa kaikille tovereille rauhallista ja ansaittua vuoden pimeimmän ajan juhlaa, kului se sitten työssä tai vapaalla.
Maarit Koivisto