Maailman on siirryttävä oikeudenmukaiseen niukkuuden jakoon

 

Hyvin todennäköistä on se, että läntisen rikkaan maailman jatkuva talouden kasvu tulee varmuudella tiensä päähän. Usein tulee mietittyä sitäkin, mikä siis koskee koko läntistä maailmaa, että miksi talouskasvun on lisäännyttävä vuodesta toiseen?  Sen vuosittainen lisäys onkin asetettu keskeiseksi talouspolitiikan päämääräksi. Tämä päämäärän savuttaminen tulee tarkoittamaan samalla lisää töitä, lisääntyvällä kiireellä ja kyseenalaistaen ihmisten hyvinvoinnin.

Tämän hetken Suomen talouden kasvu on hyvä. Maailman pirteät kasvunäkymät ovat antaneet hyvää vetoapua Suomen talouden kohenemiselle. Suomen talouden tämänhetkisen kasvun taustalla on siis monta itsestämme riippumatonta tekijää, tosin myös itsestämme johtuvia. Mutta emme pääse pakoon sitä tosiasiaa, että synkkenevät pilvet reunustavat jo taivaan rantaa.

Toisaalta maailman Pentti Linkolat ovat huolissaan ihmiskunnan kasvuvauhdista. He sanovat että maapallosta loppuu jossain vaiheessa tila ja kyky elättää loputtomasti kasvavaa elinympäristöään. Koska monen mielestä maailmantalouden kasvun edellytyksenä on juuri ihmiskunnan kasvu, jolloin myös ikuinen talouden kasvu koetaan mahdottomaksi heidänkin ajatuksissaan.

Ei yhdelläkään suomalaisella poliitikolla ole kanttia julkisuudessa sanoa, että läntisen kerskakulutuksen aika tulee olemaan peruuttamattomasti ohi? Ja että koko maailman mittakaavassa on siirryttävä oikeudenmukaisen niukkuuden jakamiseen, hysteerisen talouskasvun ideologian  sijasta. Tuskinpa koskaan, kun suomalaisen poliitikon työnkuvaan kuuluu järjestelmän puolustaminen hinnalla millä hyvänsä ja aika kuluu toisarvoisten asioiden ja itsestäänselvyyksien kanssa. Meidän edustuksellinen demokratiamme perustuu nimenomaan jatkuvalle kasvulle, mikä käsittääkseni on matemaattinen mahdottomuus.

Kaikessa ihmisen toiminnassa on monta puolta, oikeita ja vääriä sekä sellaisia seikkoja, joista ihminen ei vielä edes tiedä, tai tunnusta ovatko ne oikeita tai vääriä. Siksi tämänhetkisen ihmiskunnan tulisi kuitenkin tehdä tulevia sukupolvia ajatellen, järkeviä ja tasapuolisia päätöksiä. Eli muistaa tällä hetkellä keskuudessamme olevia köyhiä ihmisiä ja kokonaisia köyhiä kansoja joissa talouskasvun käsite on tuntematon. Ihmisten tulisi kaikessa teoissaan ottaa luonto ja sen rajalliset luonnonvarat huomioon.

Ne maat joiden talouskasvu on ollut jatkuvassa nousussa, ovat ilmeisesti vieneet talouskasvun mahdollisuuden niiltäkin mailta, joissa talouskasvua ei ole eikä edes tunneta. Ymmärrämmekö todella sen, että maailmantasolla ihmiskunta kuluttaa ehdottomasti liikaa? Tajuammeko tai tunnustammeko sen, että nykyisenkaltainen maailmantalous laajenee edelleen ja tuhoaa lopulta itseään ylläpitävät luonnonjärjestelmät?

Suurimman esteen jatkuvalle talouskasvun jatkumiselle asettaa siis luonto ja luonnonvarojen käytön suuruus. Niiden jatkuva valtavan suuri väheneminen ja monenkin kohdalla lopulta loppuminen, tekee myös talouskasvusta lopun. Ihminen ahneudessaan vaan ei näytä tajuavan luonnonvarojen säästämistä ja vaikka tajuaakin, ei tee sen eteen mitään. Talouden kasvu on siis rajallinen ja se tulee ennen pitkää auttamattomasti tiensä päähän.

Taisto Levo

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *