Maarit Koivisto puhui Vasemmiston vappujuhlassa 1.5.2018.
Vappupuhe 2018
Arvoisat toverit, tervetuloa viettämään yhteistä työväen juhlaamme tänne Loimaan torille. Aivan ensiksi haluan kiittää Loimaan vasemmistoliiton kunnallisjärjestöä tästä mahdollisuudesta päästä puhumaan loimaalaisille tovereille tänä tärkeänä päivänä, suomalaisen työn päivänä.
Tämä on elämäni toinen vappupuhe. Ensimmäisen puheeni pidin vuosi sitten Kanta-Loimaan kirkon hautausmaalla sisällissodassa kaatuneiden punaisten muistokivellä. Kuten kaikki tiedämme, tulee tänä vuonna sisällissodasta kuluneeksi tasan 100 vuotta. Tämän johdosta lehdet ovat kirjoittaneet juttuja toistensa perään ja ympäri maata on järjestetty erilaisia tapahtumia sisällissodan ja sen uhrien muistoksi. Myös Loimaan kulttuuripalvelut järjesti ”Kumous Loimaalla 1918” nimeä kantaneen luentotilaisuuden. Tapahtumassa oli puhumassa kaksi sisällissotaa myös tieteellisestä näkökulmasta tarkastelevaa henkilöä, Jaakko Mäkelä ja Veikko Laakso, joiden ansiokkaat esitelmät kirvoittivat yleisön keskuudessa vilkasta keskustelua. Ihmisten tiedonjano sisällissodan tapahtumia kohtaan on valtava, sillä tähänkin Loimaan työväentalolla järjestettyyn tilaisuuteen osallistui noin 130 ihmistä. Myös kulttuuriväki on ollut hereillä ja esimerkiksi useat teatterit ovat ottaneet ohjelmistoonsa 1918 tapahtumista kertovia näytelmiä. Yksi näistä on Tampereen Työväen teatterin musikaali ”Tytöt”, joka kertoo Tampereen Finlaysonin puuvillatehtaan työläistyttöjen ja Tampereen naiskaartin kohtaloista.
Sisällissodan aikana punakaarteihin liittyi myös noin 2000 naista: palvelijattaria, piikoja ja teollisuustyöläisiä. Suurin osa heistä toimi huolto- ja sairaanhoitotehtävissä, mutta jotkut osallistuivat myös aseelliseen toimintaan. Sisällissodan taisteluissa kaatui lähteestä riippuen 70-130 naista, teloitettiin yli 400 ja lisäksi vankileireillä kuolleita ja kadonneita oli vähintään 200. Teloitettujen naisten keski-ikä oli vain noin 20 vuotta ja puolet heistä oli alaikäisiä. Sisällissodan raakuuksia on aiemmin haluttu kaunistella ja niinpä historiankirjoitus ei ole tunnustanut vankileireillä tapahtuneita naisten ja lasten teloituksia vaan ne ovat tulleet yleiseen tietoisuuteen vasta viime vuosikymmeninä.
Naiskaartilaiset olivat radikaaleja naisia, jotka halusivat muutosta omaan asemaansa suomalaisessa yhteiskunnassa. He pukeutuivat usein perinteisen hameen sijasta housuihin ja miesten vaatteisiin, mistä johtuu nimitys ”housukaartilainen”. Murtautuminen ulos perinteisestä naisen mallista ja aseeseen tarttuminen aiheutti suunnatonta vihaa sisällissodan valkoisissa. Naiskaartilaisia nimitettiin halveksuttavasti ”susinartuiksi” ja ”ryssän huoriksi”. Historiantutkimus onkin osoittanut, että naiskaartilaisten järjestelmällisten teloitusten taustalla oli myös rotuhygienisenä pidetty halu yhteiskunnan puhdistamiseen valkoisten naiskuvaan sopimattomista punakaartilaisista.
Suomi on yhteiskuntana selviytynyt kansainvälisesti vertaillen poikkeuksellisen hyvin sisällissodan jättämästä arvesta. Historiaa paremmin tuntevat ovat arvailleet syitä tähän. Sisällissodassa yleisenä sodankäynnin menetelmänä oli poliittinen terrori, eli murhat, joiden uhrit valittiin rintamalinjan vastakkaisen puolen edustajista. Tämä sodankäyntitaktiikka oli käytössä molemmilla sisällissodan osapuolilla ja poliittisen terrorin uhriluvut olivat samaa suuruusluokkaa kummankin osapuolen keskuudessa. Sodan jälkeen punaisten terroriteot tutkittiin tarkkaan, mutta valkoisen terrorin uhrit ovat tänäkin päivänä vailla oikeutta, minkä varmisti P.E. Svinhufvud valkoisille teloittajille antamallaan syytesuojalla. Mikä tekee sisällissodasta erityisen surullisen, on vankileireillä teloitettujen sekä tauteihin ja nälkään kuolleiden määrä, yli 13 000 punaista, mikä nostaa sisällissodan uhriluvun talvisotaankin korkeammaksi. Jälkikäteen ajatellen vankileireillä sodan päätyttyä kuolleet, jos ketkä, olivat täysin tarpeettomia uhreja. Kuitenkin, vaikka sisällissodan punainen osapuoli hävisi sodan ja tästä raskain uhrein maksoi, työväenliikkeen poliittiset tavoitteet monin osin toteutuivat sotaa seuranneina vuosikymmeninä. Sodan jälkeen entiset punaiset ja valkoiset pystyivät muodostamaan maallemme demokraattisesti valitun eduskunnan sekä hallituksen ja yhdessä toimeenpanivat useita hyvinvointivaltion kannalta olennaisia uudistuksia. Osuutensa tässä oli varmasti sillä, että valtaa pitämään tottuneet porvarit ymmärsivät sen, mitä tapahtuu jos työtätekevä kansanosa ja köyhälistö pannan liian ahtaalle.
Tätä historiallista taustaa vasten on käsittämätöntä kuinka jatkuva eriarvoistaminen on yhteiskunnassamme jälleen tänä päivänä todellisuutta. Meidät halutaan jatkuvasti jakaa ykkös- ja kakkosluokan kansalaisiin: työntekijöihin ja työnantajiin, työssä käyviin ja työttömiin, terveisiin ja terveytensä menettäneisiin, suomalaista syntyperää oleviin ja muualta tulleisiin, rasisteihin ja suvakkeihin sekä sukupuolielämältään erilaisiin. Kiivasta keskustelua käydään siitä, ketkä ovat mielestään yhteiskunnan ylläpitäjiä ja ketkä vastaavasti sen elättejä. Nykypäivän naisradikaali on hän, joka puolustaa ihmisten yhdenvertaisuutta. Nainen, joka julkisesti puolustaa sukupuolten tasa-arvoa ja kertoo olevansa lopen kyllästynyt halventavaan seksuaalissävytteiseen käytökseen saa äkkiä kuulla omaavansa hiekkaa intiimeissä paikoissa. Pakolaisista ja maahanmuuttajista puolestaan on tullut yhteiskuntamme huutolaisia ja sananvapauden nimissä vaaditaan, että heitä kohtaan saisi esittää mitä naurettavimpia syytöksiä. Heidän puolustajansa saa äkkiä kantaakseen suvakkihuoran kyseenalaisen arvonimen. Tästä kaikesta herääkin kysymys, ovatko menneisyyden kauhut todella niin hyvin pyyhkiytyneet kansakuntamme muistista, että meillä on varaa tällaiseen vastakkainasetteluun?
Vaikka sisällissodan ja sen seurausten analysointiin olisi houkuttelevaa käyttää vaikka koko puheeseen varattu aika, en malta olla ottamatta esille myös hieman lähempänä nykypäivää olevia tapahtumia. Viime vappu oli itselleni erityisen jännittävää aikaa myös muista syistä kuin ensimmäisen vappupuheeni johdosta. Uusi kaupunginvaltuusto oli juuri kuntavaaleissa valittu ja itsekin tulin valituksi uutena varakaupunginvaltuutettuna Loimaan vasemmistoliiton valtuustoryhmään. Vasemmistoliiton valtuustoryhmä onnistui säilyttämään 7 valtuustopaikkansa ja kahdeksaskin paikka oli lähellä. Uudella valtuustokaudella Loimaan vasemmistoliitto on jatkanut tarmokasta toimintaansa niin kaupungin valtuustossa, kaupungin hallituksessa kuin eri valiokunnissa ja lautakunnissa. Yhtenä osoituksena tästä on se, että ryhmällämme on ollut esittää valtuustoaloite lähes kaikissa uuden valtuuston kokouksissa. Kunnallispolitiikassa aloitteiden tehtailu ei toki ole mikään itseisarvo, mutta havaittuihin epäkohtiin ratkaisujen aktiivinen etsiminen ja esittäminen on kunnallispolitiikan kuuminta ydintä. Valtuustoaloitteissamme olemme tällä valtuustokaudella keskittyneet vasemmistolaiselle politiikalle ominaiseen tapaan kuntalaisten terveyden edistämiseen, ympäristön tilan parantamiseen, kunnan toiminnan avoimuuden lisäämiseen sekä liikenneturvallisuuden parantamiseen.
Vasemmistoliiton Loimaan valtuustoryhmän suurimpia, valitettavasti hävittyjä, taisteluita tällä valtuustokaudella on ollut veroprosentin korotus, joka yhteistyökumppaniemme tuesta huolimatta kaatui valtuustossa äänestyksen jälkeen. Kaupunginjohtajan kantaesityskin olisi ollut nostaa Loimaan kunnallisveroa 0,25:llä prosenttiyksiköllä. Tämä äärimmäisen maltillinen korotus kunnallisveroon olisi turvannut loimaalaisten palvelutason ja antanut virkamiehille siimaa toteuttaa vaadittavia uudistuksia kohtuullisella aikataululla. Sen sijaan valtuuston enemmistö vaati kunnallisveron säilyttämistä ennallaan senkin kustannuksella, että muun muassa hyvinvointipalveluista leikattiin 1,5 miljoonaa euroa. Kunnallisveron korotus olisi riittänyt kattamaan kaikki ne säästöt mitä nyt hankitaan lakkauttamalla Mäntypuiston vanhainkotiosasto, myymällä Alastaron vanhusten asumispalvelut Attendolle, perumalla omaishoitajien tuen lisämääräraha sekä kilpailuttamalla vammaisten ja mielenterveyskuntoutujien henkilökohtaiset avustajat sekä asumispalvelut. Kunnallisveron korotuksen vastustajat perustelivat kantaansa veroprosentin vaikutuksella paikkakunnan vetovoimaan. Mutta rehellisyyden nimissä, moniko meistä paikallaolijoista edes muistaa mikä Loimaan kunnallisveroprosentti on? Sen sijaan väitän, että lähes jokainen meistä tietää, mikä on sosiaali- ja terveyspalveluiden tila kaupungissa.
Hyvät toverit, vappu on työväen juhla. Mutta valitettavasti maamme hallitus ei tällä hallituskaudella ole antanut työläisille juurikaan aihetta juhlaan. Kilpailukykysopimus yhdistettynä ennätyksellisen maltillisiin palkkaratkaisuihin on vaikuttanut negatiivisesti työssä käyvän kansalaisen toimeentuloon. Suurin vaikutus näillä ratkaisuilla on ollut matalapalkkaisille julkisen sektorin työntekijöille. Hyvinvointivaltiomme natisee liitoksissaan kun hyvinvoinnin tekijät eivät enää jaksa. Lasten varhaiskasvatus ja toisaalta sairaiden, vammaisten ja vanhusten hoito kulkee kriisistä toiseen. Samaan aikaan pääkaupunkiseudulla matalapalkkaisten työntekijöiden palkka ei ilman toimeentulotukea enää riitä elämisen peruskustannuksiin.
Toisaalta voimme myös ajatella, että niillä tovereilla, joilla ylipäätään on työpaikka menee nykymittapuulla erinomaisesti. Maamme hallitus on nimittäin rangaissut työttömiä tovereitamme vieläkin kovemmalla kädellä. 1.1.2018 voimaan astunut työttömyysturvan aktiivimalli leikkasi 94 000 ihmisen peruspäivärahaa ja työmarkkinatukea. Alle puolet maamme lähes 200 000 työttömästä pystyi alkuvuoden aikana täyttämään aktiivimallin ehdot. Aktiivimalli, on pitkästä aikaa ollut sellainen yhteiskunnallinen muutos, joka todella on saanut kansalaiset liikkeelle yli puoluerajojen. Aktiivimallia vastaan järjestettyyn mielenosoitukseen osallistui bussilasteittain ihmisiä ympäri maata, myös Loimaalta. Yhteensä mielenosoituksessa arvioidaan olleen 8000 mielenosoittajaa. Lisäksi aktiivimallin kaatamista vaativan kansalaisaloitteen allekirjoitti yli 140 000 ihmistä. Aktiivimallin naurettavien vaatimusten toteuttamiseksi hallitus kaavailee nyt myös työvoimapalvelujen yksityistämistä. Kaiken takana on siis jälleen halu siirtää valtaa yhteiskunnalta liike-elämälle.
Sen lisäksi, että vappu on työväen juhla, on se kautta aikain ollut myös opiskelijoiden ja ylioppilaiden juhla. Kuitenkin myös opiskelijoiden juhlamieltä latistaa istuvan hallituksen toimet. Vuoden 2015 eduskuntavaalien aikainen #koulutuslupaus -kampanja vaikuttaa olleen lähinnä poliittinen vitsi. Kamppanjan teesejä olivat: koulutuksesta ei leikata, opintotukea ei heikennetä, koulutus on maksutonta ja ylioppilaiden terveydenhuoltosäätiön palvelut koskemaan kaikkia korkeakouluopiskelijoita. Kampanjasta huolimatta tämän hallituskauden aikana on opintorahaa laskettu, opintotukikuukausia vähennetty, opintotuen lainapainotteisuutta lisätty ja opintotuen asumislisä lakkautettu ja opiskelijat siirretty yleisen asumistuen piiriin. Viimeiseksi mainittu muutos on parantanut yksin asuvien opiskelijoiden toimeentuloa, mutta heikentänyt parisuhteessa tai kimppakämpässä asuvien tukea, sillä asuinkumppanien tulot vaikuttavat automaattisesti opiskelijan tukiin. Lisäksi kansainvälisille opiskelijoille on asetettu lukukausimaksuja ja toisen asteen, eli lukion ja ammattikoulun opintojen kustannukset ovat karanneet käsistä. Samaan aikaan ammatillisesta koulutuksesta on leikattu lähes 200 miljoonaa euroa. Ainoa näistä niin sanotuista lupauksista, joka on toteutumassa vaikuttaisikin olevan YTHS:n palveluiden laajeneminen koskemaan myös ammattikorkeakouluopiskelijoita.
Kaikkein eniten tällä hetkellä kansalaisten huulilla valtakunnan politiikan teemoista on kuitenkin sote- ja maakuntauudistus. Sote-uudistuksen tavoitteet olivat alun perin hyviä: palveluiden tasavertaisuuden lisääminen, kustannusten paisumisen pysäyttäminen, perusterveydenhuollon vahvistaminen ja palveluiden integraatio. Palvelujen tuottamisvastuun siirtäminen suuremmille harteille on nähty välttämättömäksi tavoitteiden toteuttamiseksi. Tarvitaan siis maakuntauudistus ja demokraattisesti valittu maakuntahallinto. Tällä hetkellä näyttää siltä, että maakuntavaalit ovat tulossa tämän vuoden lokakuussa hallituksen suunnitelman mukaisesti, vaikka kaikki maakunnantoimintaa ohjaavat lait ovat vielä täysin keskeneräisiä. Itse sote-uudistuksessa suurimpana ongelmana voidaan nähdä Kokoomuksen pakettiin mukaan runnoma niin sanottu valinnanvapauslaki, joka käytännössä tarkoittaisi suoraa varainsiirtoa yksityisille sosiaali- ja terveyspalveluja tuottaville, voittoa tavoitteleville yrityksille. Valinnanvapauden sijaan tulisikin puhua sosiaali- ja terveyspalveluiden markkinaehtoistamisesta, mitä vasemmisto ei yksinkertaisesti voi hyväksyä. Loimaan kaupunkikin antoi lausuntonsa tähän nyt eduskunnassa olevaan markkinaehtoistamislakiesitykseen ja todettava on, että Loimaan kaupungin lausunto kyseiseen fiaskoon oli varsin kritiikitön. Vasemmistoliitto yritti saada läpi omaa näkemystään lakiesitykseen, mutta valitettavasti Loimaan kaupungin hallituksen enemmistö ei tätä näkemystä suostunut kuulemaan. Tässä kohtaa on kuitenkin kiittäminen vahvaa edustustamme hyvinvointivaliokunnassa, sillä hyvinvointivaliokunnan lausunnon kautta saimme muutamia huomioitamme lain ongelmakohdista läpi myös kaupungin viralliseen lausuntoon.
Maakuntauudistusta seuranneille lienee jo selvää, että Suomeen ollaan luomassa täysin uutta hallinnon porrasta, jonka valta on suurempi kuin on osattu ajatellakaan. Maakuntahallinnon alle siirtyisivät kunnilta, kuntayhtymiltä, aluehallintovirastolta, pelastuslaitokselta ja ely-keskuksilta useat toiminnot kuten maaseutupalvelut, työvoimapalvelut, alueellinen kehittäminen, liikenne ja ympäristöpalvelut, pelastustoimi ja varautuminen, sosiaali- ja terveyspalvelut, terveyden edistäminen ja kaikkien edellä mainittujen koulutus, tutkimus ja kehittäminen. Maakuntahallinnon päätäntävalta nousee siis alueellisesti jopa eduskuntaakin korkeammalle. Eduskunta kyllä säätää jatkossakin lait, mutta maakunta tulee toimimaan suoraan ministeriöiden ohjauksessa ja päättämään suvereenisti oman alueensa asioista. Onkin siis varsin pelottavaa kuinka kesken tämän tulevan hallintoelimen valmistelu vielä on. Eduskunta ei ole vielä päässyt yksimielisyyteen yhdestäkään maakunnan toimintaa ohjaavasta laista. Monen toimialueen osalta käytännön toimintojen yhdistämistä ei ole edes alettu valmistella. Esimerkkinä tästä ovat sosiaalitoimen palvelut, jotka tähän asti ovat olleet jokaisen kunnan omalla vastuulla eikä mitään ohjailevaa keskustoimijaa ole ollut. Mielenkiintoista tuleekin olemaan se miten integroidaan yhdeksi toimivaksi kokonaisuudeksi Varsinais-Suomen 27 kunnan sosiaalitoimet. Tämä uusi ja uljas maakunta aloittaa hallituksen kaavailujen mukaan toimintansa 1.1.2020.
Edellä mainitut valtakunnan politiikan suuntaviivat osoittavat erinomaisesti sen, että nyt jos koskaan tarvitaan vasemmistolaista vaikuttamista kaikilla vaikuttamisen tasoilla. Tämä ei ole vain juhlapuheiden sanan helinää. Tämä, hyvät toverit, on taistelu kutsu. Yksikään meistä, ei ole niin vahva, että pystyisi yksinään muuttamaan maailmaa. Emme myöskään voi taistella kaikilla rintamilla yhtä aikaa. Mutta taistelemalla yhdessä niiden asioiden puolesta, jotka ovat taistelun arvoisia voimme kääntää kehityksen suunnan. Tämä taistelu vaatii rohkeutta. Asiakokonaisuudet saattavat tuntua liian valtavilta edes hahmotettavaksi. Kuitenkin yksinkertaisen asian paketoiminen vaikeasti ymmärrettävään pakettiin on yksi valtaapitävien vanhimmista yrityksistä harhauttaa tavallinen ihminen luulemaan, ettei hän itse kerta kaikkiaan voi asioille mitään. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Jokainen asia on pilkottavissa ymmärrettäviin palasiin. Jokainen muutos koostuu pienistä teoista, joihin halutessaan pystyy kuka tahansa. Kaikilla meistä on arvokasta osaamista jollakin yhteiskunnallisen elämän osa-alueella. Menkää siis, hyvät toverit, ja käyttäkää niitä vaikuttamismahdollisuuksia, joita demokratia meille tarjoaa. Lähtekää rohkeasti mukaan yhdistystoimintaan, osuuskuntiin ja poliittiseen toimintaan sen eri tasoilla. Olitpa sitten opiskelija tai eläkeläinen, perheellinen tai yksin eläjä, työtön tai työssä käyvä, vammainen tai vammaton, sinua tarvitaan. Sillä ilman jäseniä ei yksikään liike ole mitään. Hyvät toverit, kukaan ei koskaan tule antamaan vasemmistolle valtaa, ellemme itse sitä itsellemme ota!
Näillä sanoilla, arvoisa toveri, haluan toivottaa juuri sinulle tasa-arvoista, solidaarista ja tiedostavaa vappua!
Maarit Koivisto