Lokakuinen raikas lauantai-aamu valkeni kirkkaana ja kuulaana. Loimaan työväentalon kahvioon kertyi pikkuhiljaa väkeä. Tunnelma oli odottava, olihan Loimaalle saapumassa ministeritason vieras, opetusministeri, vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson. Anderssonin vierailu oli osa Vasemmistoliiton kansanedustajien syyskiertuetta, joka osaltaan oli valmistautumista tammikuussa käytäviin aluevaaleihin. Anderssonin lisäksi Loimaalle saapuivat kansanedsutaja Johannes Yrttiaho Turusta sekä kansanedustaja Katja Hänninen Raahesta, Oulun vaalipiiristä.
Vieraiden saavuttua Vasemmistoliiton Loimaan kunnallisjärjestön puheenjohtaja Simo Jalovaara lausui avaussanat, minkä jälkeen opetusministeri Andersson antoi katsauksen ajankohtaiseen poliittiseen tilanteeseen hallituspolitiikan näkökulmasta. Olihan edellinen ilta venynyt pitkäksi valtioneuvoston linnassa, kun hallitus hieroi sopua Veikkauksen tuloutusten vähenemisestä aiheutuneeseen rahoitusvajeeseen, joka uhkasi leikata kulttuurin ja järjestötoiminnan rahoitukseen ensi vuonna vakavan loven. Hallitus oli kuitenkin päässyt sopuun siitä, että tämä Veikkauksen edunsaajien rahoitusvaje katettaisiin ensi vuonna täysimääräisesti osana täydentävää talousarviota. Andersson kertoi olevansa sopuun tyytyväinen ja piti muutenkin hallitustaivalta onnistuneena siinä mielessä, että koronakriisin keskelläkin on pystytty viemään eteenpäin mm. oppivelvollisuuden laajentaminen ja maksuton toisen asteen koulutus, hoitajamitoitus sekä sote-asiakasmaksujen kohtuullistaminen.
Hallituskuulumisten jälkeen päästiinkin itse tilaisuuden pääaiheeseen eli sote-vaaleihin tai virallisemmin aluevaaleihin. Puheenjohtaja Andersson nosti 3 kärki teemaa Vasemmistoliiton tavoitteiksi näissä vaaleissa.
- Sosiaali- ja terveysalan työolot ja palkkaus
- 7 päivän hoitotakuu perusterveydenhuoltoo ja
- Koronapandemiassa syventyneen lasten ja nuorten hyvinvointivelan maksu
Andersson korosti sitä, että vaikka istuva hallitus on pyrkinyt monin lainsäädännön keinoin sekä valtion budjetin kautta ohjaamaan lisää rahaa hoitoalan palkkoihin sekä lisää resursseja mm. lähihoitajien ja psykologien koulutukseen, ei tämä vielä riitä. Myös lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden asiakasmäärää ollaan lainsäädännöllä rajaamassa. Paraskaan lainsäädäntö ei hänen mukaansa korvaa paikallisia aktiivisia luottamushenkilöitä. Henkilöstön siirtyessä hyvinvointialueelle tullaan palkat harmonisoimaan ja sitä kautta tällä hetkellä alan keskimääräistä palkkatasoa huonommin palkattujen työntekijöiden palkat tulevat nousemaan. Palkkojen tarkistus on kuitenkin vain yksi tie turvata henkilöstön saatavuus. Vähintään yhtä tärkeää ja jopa tärkeämpää on panostaa työoloihin, jotta koulutetut ammattilaiset saavat mahdollisuuden tehdä työnsä hyvin, ilman pelkoa loppuun palamisesta.
Hoitoon pääsy on osassa Varsinais-suomen kunnissa, kuten Loimaalla nyt jo lähellä tätä lain tavoittelemaa 7 vuorokautta hoidontarpeen arviosta, mutta on myös kuntia, kuten Turku, jossa edes hoidon tarpeen arvioon ei pääse tällä hetkellä ollenkaan tai jos pääsee niin itse hoitoa joutuu odottamaan kuukausia. Tähän yhtenä tärkeänä ratkaisuna, jonka sote-uudistus tuo tullessaan on se, että resursseja voidaan jatkossa paremmin tasata erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon välillä. Perusterveydenhuollon jonojen purkaminen säästää lopulta myös erikoissairaanhoidon resursseja.
Lasten- ja nuorten hyvinvointivelan korjaamiseksi on tehtävä panostuksia oppilashuoltoon, ministeri peräänkuulutti mm. psykiatristen sairaanhoitajien työpanosta kouluihin. Loimaallakin on aloittanut psykiatrinen sairaanhoitaja kouluterveydenhuollossa Vasemmistoliiton tekemän aloitteen johdosta. Kaikkein tärkeimpänä opetusministeri näki kuitenkin sen, että lasten ja nuorten arjessa on oltava riittävästi turvallisia aikuisia, joilla on aikaa ja ammattitaitoa auttaa ongelmissa, ettei lapsi tai nuori joutuisi kulkemaan luukulta toiselle apua etsiessään.
Ministeri Anderssonin jälkeen puheenvuoron sai kansanedustaja Johannes Yrttiaho. Johannes huomautti puheenvuoronsa aluksi, että hoitajien palkkakuopan korjaamiseksi hoitajajärjestöjen esittämälle tasolle on arvioitu tarvittavan noin 80 miljoonaa euroa lisää valtion rauhoitusta seuraavien kymmenen vuoden ajan. Kyse ei siis ole suuren suurista rahamääristä etenkään kun vertaa niitä esim. ulko- ja turvallisuuspolitiikassa liikkuviin rahoihin. Esimerkiksi Yrttiaho nosti hävittäjä hankinnat. Yrttiahon mukaan militarismi ja USA:han kytkeytyvä turvallisuuspolitiikka ovat Suomessa kaikessa hiljaisuudessa lisääntyneet. Myös puolustusmenot ovat kasvussa. Yrttiaho peräänkuulutti Vasemmistoliitolta aktiivisempaa otetta puolustuspoliittiseen keskusteluun.
Yrttiahon jälkeen puheenvuoron käytti vielä kansanedustaja Katja Hänninen Raahesta. Ensi kertaa Loimaalla vieraileva Hänninen korosti puheenvuorossaan, että myös sote-vaalien yhteydessä tulee nostaa aktiivisesti esiin työläisten ja ay-liikkeen asema. Hyvinvointialueelle siirtyvästä henkilöstöstä noin 80% on naisia. Suuren joukon näistä naisista muodostavat hoiva-alalla työskentelevät pienipalkkaiset duunarit. AY-liikkeen tärkeyttä tulisi Hännisen mukaan korostaa etenkin nuorille työntekijöille. Hänninen otti esimerkiksi ravintola- ja kaupanalalla työskentelevät nuoret ja opiskelijat, jotka helposti jättävät liittymättä liittoon. ”Saatetaan ajatella, että ei liitto koske minua, koska aion jokatapauksessa vaihtaa alaa tai opiskelen täysin muuta alaa.” Kuitenkin Hänninen korosti, että juuri näiden nuorten olisi kaikkein tärkeintä kuulua ammattiliittoon. Lisäksi Hänninen nosti esiin omaishoitajien aseman. Hän halusi muistuttaa paikalla olevia omaishoitajien tekemästä raskaasta työstä, jonka asema on turvattava myös hyvinvointialueen toiminnassa.
Kansanedustajien puheenvuorojen jälkeen jäi vielä runsaasti aikaa kysymyksille ja kommenteille ja salissa virisikin vilkas keskustelu päivän teemoista. Useat kokivat epäoikeudenmukaiseksi sen, miten monet Loimaan sairaalan palvelut on sairaanhoitopiirin toimesta joko lopetettu kokonaan tai siirretty Turkuun, tälle kehitykselle haluttaisiin tehdä piste ja ehkä jopa kääntää kehityksen suunta. Tähän ministeri Andersson totesi, että hänen näkemyksensä on, että vaaleihin tarvitaan sellaisia ehdokkaita, niin maakunnasta kuin Turusta, jotka sitoutuvat taistelemaan lähipalveluiden säilyttämisen puolesta koko maakunnan alueella. Andersson ehdottikin, että kaikki Vasemmistoliiton ehdokkaat sitoutuisivat lähipalveluiden puolustamiseen.
Turkulaiset Andersson ja Yrttiaho allekirjoittivat sen väitteen, että puhuttaessa perusterveydenhuollosta on Turun kaupunki tällä hetkellä Varsinais-Suomen kunnista suurimmissa ongelmissa. Korona pandemiaa on syytetty henkilöstövajeesta, jonka varjolla Turku nyt siirtää perusterveydenhuollon palvelujaan entistä enemmän yksityisten voittoa tavoittelevien yritysten hoidettavaksi. Näistä yksityisistä palveluista siis maksetaan nyt moninkertaista hintaa verrattuna siihen, että Turun kaupunki olisi ajoissa laittanut omat henkilöstö- ja palkkaresurssinsa kuntoon. Tämä tietoinen perusterveydenhuollon alibudjetointi on kuitenkin jatkunut jo vuosia ja korona oli ainoastaan se viimeinen pisara, joka katkaisi kamelin selän. Maakunnassa oikeutetusti pelätään, että tämä ”Turun tauti” leviää muuallekin ja kohta on kaikkialla perusterveydenhuollossa jaossa pelkkää kurjuutta. Ministeri Andersson ja kansanedustaja Yrttiaho kuitenkin yhdestä suusta muistuttivat, ettei tämä ”Turun tauti” johdu turkulaisuudesta vaan kokoomuslaisuudesta. Kokoomuspoliitikot siis tekevät sitä työtä, jota varten heidät on johtoon äänestetty, pyrkivät maksimoimaan yksityisen sektorin saaman hyödyn julkisista verovaroista.
Ministerin ja kansanedsutajien yhteinen viesti oli, että Vasemmistoliiton on onnistuttava vaaleissa. Aluevaalien hankalasta ajankohdasta ja nopeasta aikataulusta johtuen on ennustettu, että vaalien äänestysaktiivisuus jää ennennäkemättömän alhaiseksi. Tästä saatiin viitteitä jo kevään kuntavaaleissa, joissa äänestysaktiivisuus oli matalinta sitten 1950-luvun. Vasemmistoliitto on yksi niistä puolueista, jonka kannatus kärsii eniten mikäli äänestysaktiivisuus jää matalaksi. Voittajia sen sijaan ovat porvaripuolueet, joiden uskollinen kannattajakunta kyllä käyttää äänensä. Sen sijaan pienituloiset duunarit, työttömät, eläkeläiset ja pitkäaikaissairaat, joiden elämään sote-uudistus ehkä kaikkein eniten vaikuttaa jäävät todennäköisimmin kotiin vaalipäivänä. Tässä meillä Vasemmistoliiton aktiiveilla on iso työn sarka edessämme, miten saada myös pienituloinen kansanosa kiinnostumaan ja aktivoitumaan äänestäjinä.
