Kirja-arvostelu: Vihapuhetta 300 sivua kaupungin kirjastosta

En tiedä kuka päättää Loimaan kaupunginkirjaston kirjahankinnoista, enkä halua olla sensuroija, mutta ihmettelen “klavul päähän lyätynä”, miksi  on lainattavaksi hankittu jopa 17 nimikettä Jukka Seppinen nimisen henkilön vuodatuksia ja jotka ovat jopa kirjastoluokassa 92 (=Suomen historia), kun niiden pääosan paikka olisi luokassa 85 (=Sadut), kun ei vielä taida luokituksesa olla   “Vihapuheelle”-numeroa. En asiasta näin julkisesti marmattaisi, jos Loimaan kaupungilla olisi varaa hankkia kaikki Suomessa ilmestyvät kirjat valikoimiinsa, mutta en kyllä hyväksy, että Seppisen kaunainen, valheellinen, itsensä ulkopolitiikassa lähes korvaamattomaksi julistama henkilö ja viimeisessä tällaisessa tuotoksessaan “Kun presidentti Koivisto esti Karjalan palauttamisen”, kirjoittaa 300 sivua äärimmäistä vihapuhetta, käytännössä julistaa monia julkisuuden henkilöitä, varsinkin kuolleita, maanpettureiksi ja vieraan vallan agenteiksi. Mollaamisen katkaisee aina välillä se, miten Seppinen UM:n suurena päättäjänä (todellisuudessa pikkuvirkamiehenä) sai pelastettua Suomen demokratian  KGB:n  ja NL:n tuhoisalta vaikutukselta. Poliitikkoja voi ja pitää arvostella  eri asteikolla kuin matti meikäläisiä, mutta joku raja sentään näissä fakenews-teksteissä  heitäkin kohtaan pitää olla.

Historiallinen totuus on tietysti aina suhteellista ja se voi jyrkästikin muuttua matkan varrella, kuten sisällissodastamme oli 40 vuottta hallitsevana varsin yksipuolinen historiankirjoitus sen tapahtumista. Muutama tieteellinen tutkimus 50-60-luvuilla ja varsinkin Väinö Linnan “Täällä Pohjantähden alla”-romaanitrilogia (vaikka pitkälle faktoihin perustuvaa fiktiota olikin) edesauttoi varsin merkittävästi historantutkimusta löytämään objektiivisemman totuuden itsenäisyytemme alkuajoista.
Onneksi tänä päivänä on tiedonvälitys, arkistot ja muut lähteet niin korkealla tasolla, että oikeakin tieto historiasta on saatavilla, tarvitsematta sitä Seppisen tapaan aktiivisesti vääristellä ja henkilöitä ja heidän motiivejaan tai luonteitaan vihapuheen voimalla arvostella. Vähän ongelma tietysti on hoksata se totuus nykyisestä informaatiotulvasta, siksi kannattaa aktiivisesti seurata yhteiskunnallista elämää.
Kaupungimme kirjastomäärärahat ovat aika pienet ja nykyisessä taloudellisessa tilanteessa ehkä vielä pienenevät, siksi ostopäätösten tekijän tai tekijöiden kannattaa tarkkaan harkita hankintojensa historialliset, moraaliset, kulttuuriset ja tietysti kirjalliset arvot.
Mitä  tulee itse Karjala-kysymykseen, olishan se minustakin tietysti mukavaa, jos meillä olisi edelleen voimassa Tarton rauhan rajat, mutta “Historian kulkua ei taakse päin voi tuupata”, kuten laulussa sanotaan. Tämän päivän maailman menoa seuratessa on kyllä helkatin hyvä, että emme Seppisen tapaan hihhuloi näillä asioilla ja voin omasta puolestani todeta, että Suomella on ollut itsenäisyytensä aikana “suhteellisen totuudenkin” näkökulmasta suhteellisen hyvä herra(+nais)onni poliittisia päättäjiä valitessamme.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *