Tarttis tehdä jotain, mutta kuka tekee?

Kaupunginvaltuutettu Olavi Ala-Nissilä kertasi  LL:ssä 15.8.2019 ansiokkaasti kaupungimme taloudellista tilaa. Harmi vain, ettei hän esittänyt mitään konkreettisia parannusehdotuksia lukuunottamatta joitain omaisuuden myyntejä, joilla ei todellisuussa auteta ahdinkoamme millään tavalla. Emme edes tiedä missä arvossa kyseiset kiinteistöt kaupungin kirjanpidossa ovat, voisi käydä jopa niin, että jouduttaisiin lisäpoistoina huonontamaan tulosta. Omaisuuden “pakko”myynti on aina kertaluonteista hätäilyä, tähän  ei viitsi edes sitä pakkaspäiväajatelmaa uloskirjoittaa.

Kaupungillahan ei ole kassakriisiä, eikä velkataso, kuten Ala-Nissiläkin mainitsi, ole hälyyttävä. Vasemmistoliiton valtuustoryhmä on vuosikausia esittänyt yhtenä lisätulonlähteenä veroäyrin korotusta ja pikkukorotus vihdoin saatiinkin tälle vuodelle, tosin asukasmäärän väheneminen syö suuren osan korotuksen vaikutuksesta. Myös epärealistisiksi tiedetyt, valtuustoenemmistön “pääpensaseen”päätöksillä hyväksytyt talousarviot ovat  lisänneet kaupungin alijäämää ja syöneet kaiken pelivaran.  Vasemmistoliiton valtuustoryhmä teki kesäkuussa valtuustoaloitteen kaupungin luottamus- ja muu  henkilöstöorganisaation kehittämisestä huomioonottaen mm. soteuudistuksen vaikutuksen ja nopealla aikataululla. Toivottavasti aloitteeseen suhtaudutaan objektiivisesti; eikä siirretä ö-mappiin, kuten on maan tapa, jos “väärä” henkilö tai porukka jotain järkevää esittää.  Vaikka monet valtuutetut miettivät jo seuraavia kuntavaaleja, tulisi jokaisen ottaa ylimmän päättävän elimen jäsenenä vastuu siitä, että kaupungimme talous saadaan jatkossa kestävälle pohjalle. Äänestäjille tulee kertoa reilusti ja rehellisesti missä mennään, irtopisteitä ei kannata kerätä; kyllä kansa tietää.

 

Sattumalta kuntaministeri Paateroa haastateltiin HS:ssa 17.8. ja jutussa tuli taas kerran esiin tämä Suomen kuntien määrä, taloudellinen asema ym. Hän puhui ns. kevytkuntamallista, jota  voisi todella aktiivisesti Loimaallakin ja sen lähikunnissa ennakkoluulottomasti miettiä  aina päätöksentekoon asti.  Tosin edelleen näyttää siltä, että mitä pienempiä asioita jää kuntien hoidettavaksi tulevaisuudessa, sitä tiukemmin pidetään “itsenäisyydestä” kiinni. Vaikkapa järkevästi organisoiduilla kuntayhtymillä voidaan saada merkittäviä säästöjä aikaan  esim. henkiöstön käytössä, sivistyksessä ja koulutoimessa,  vesi- ja viemäriverkostoissa, liikenteessä, matkailussa jne.
Taas kerran “Politiikka on tahdon asia”(O Palme).
Hannes Mikkola
1.varavaltuutettu (vas)
Kojonperä