Hyvät toverit, hyvät ystävät, siskot ja veljet. Tervetuloa viettämään pitkästä aikaa perinteistä vasemmistolaista vappujuhlaa Loimaan torille.
Hyvät toverit, seisoessani edellisen kerran tällä lavalla puhumassa vappupuhetta oli vuosi 2019. Silloinkin eduskuntavaalit oli juuri käyty ja Antti Rinne SDP:n puheenjohtajana kävi hallitusneuvottelujaan. Vaalien jälkeiset asetelmat olivat tuolloin kovin erilaiset kuin nyt. Jälleen olemme saaneet elää vaiherikasta vaalikevättä ja nyt suurimman puolueen viittaa kantaa Kokoomus ja puheenjohtajansa Petteri Orpo käy hallitusneuvotteluja historian oikeistolaisimman hallituspohjan kanssa.
Itse otin myös osaa näihin eduskuntavaaleihin ehdokkaana ja haluankin täydestä sydämestäni kiittää Loimaan vasemmistoliiton kunnallisjärjestöä upeasta vaalikampanjasta. Jokainen kunnallisjärjestön aktiivi antoi korvaamattoman panoksensa vaalikampanjalle, josta kiitoksena saimme yhdessä aikaan tämän paikallistason vaalivoiton. Äänimääräni, tai oikeastaan äänimäärämme 1023 ääntä oli vaalipiirissämme vasemmistoliiton ehdokkaista viidenneksi suurin äänimäärä ja olin piirimme ainoita vasemmistolaisia ehdokkaita, jonka äänimäärä kasvoi edellisiin eduskuntavaaleihin verrattuna.
Varsinais-suomalaisittain eduskuntavaalien tulos ei ollut huono. Piirimme onnistui kirkkaasti säilyttämään 2 kansanedustajan paikkaa. Li Andersson säilytti odotetusti paikkansa, mutta sen sijaan Johannes Yrttiaho menetti paikkansa ja tilalle nousi toinen turkulainen, ensikertaa ehdokkaana ollut Timo Furuholm upealla äänipotilla. Haluan onnitella lämpimästi molempia kansanedustajiamme. Tavoittelemamme 3. paikkakin jäi vain n. 6500 äänen päähän. Mahdollisesti ilman niin kutsuttua taktista äänestämistä tämän 3. paikka olisi ollut täysin otettavissa.
Kuitenkin valtakunnallisesti vaalitulos oli historiallisen huono ja menetimme 5 kansanedustajan paikkaa. Kuten puheenjohtajamme sen hienosti muotoili, ”vituttaa kuin pientä eläintä.” Erityisesti tämä sanonta kävi toteen, kun naapurimme Satakunta menetti ainoan kansanedustajanpaikkansa piirimme toiminnanjohtaja Raisa Rannan jäädessä vain parin sadan äänen päähän kansanedustajan paikasta.
Hyvät toverit, Vasemmistoliitto ei ole puolue, joka tappion hetkellä lannistuu. Päin vastoin, vastoinkäymisistä rivimme vain vahvistuvat ja seuraavien haasteiden edessä olemme entistäkin vahvempia taistelussamme sortajaa vastaan. Riistoporvarien ja äärioikeistolaisten ollessa vaalien voittajapuolueita on Vasemmistoliiton paikka mielestäni vahvasti oppositiossa.
Porvarihallitus vaatii vastavoimakseen vahvan opposition ja oppositiossa käsiämme ei ole sidottu vaan voimme keskittyä ydinosaamiseemme, vahvaan vasemmistolaisten arvojen puolustamiseen kaikissa niissä toimielimissä, missä edustajamme ovat mukana. Vahvalla vasemmistolaisella oppositiopolitiikalla ehkäisemme paitsi riistoporvarihallituksen rajuimmat ylilyönnit, myös pidämme muita oppositiopuolueita vahvemmin vasemmalla. Toki hallitusta ei ole vielä muodostettu ja on vielä mahdollista, että hallitusyhteistyö tapahtuu sittenkin niin sanotulta sini-punapohjalta, mikäli Orpo ei onnistu hallitusneuvotteluissa puhtaalta oikeistopohjalta.
Vaikka SDP olisi mukana tulevassa hallituksessa tulee hallitusohjelma olemaan oikeistolainen, kokoomus ei leikkaustavoitteissaan taivu, ei vaikka asiantuntija-arvioiden mukaan monien kaavailtujen leikkausten kokonaisvaikutukset tulisivat olemaan kansantaloutta heikentäviä. Historia on myös osoittanut, että valitettavasti toveri demarikin saattaa tiukan paikan tullen kääntyä oikealle, vaikka se ei kannattaisi.
Vasemmistoliittoa syytetään usein siitä, että politiikkamme olisi ideologista ja sivuuttaisi tosiseikat, mutta ainakin oma kokemukseni on, että kyllä oikeistolainen ideologia käy väkevämmin tosiasioiden edelle. Vasemmistossa on kykyä muuttaa puolueen kantoja, mikäli tosiasiat, tiede ja asiantuntijat antavat siihen aihetta. Hyvänä esimerkkinä tästä käy se, että yksityisiä sosiaali- ja terveyspalveluita pidetään jostain syystä oikeistolaisten keskuudessa automaattisesti jotenkin laadukkaampina ja tehokkaampina, vaikka käytännössä tästä ei olisi mitään näyttöä. Väitettyä laatua ei välttämättä mitata mitenkään ja kustannuksetkin palveluiden lakisääteiselle tuottajalle, yhteiskunnalle, tulevat usein olemaan korkeammat kuin saman työn teettäminen omana työnä. Silti porvaristo kiihkeästi puolustaa palveluiden yksityistämistä, tai niin sanottua ”monituottajuutta” kuten nykypäivänä hienosti ilmaistaan. Keskustelussa helposti unohtuu, että meillä on tälläkin hetkellä julkiselle vastuulle kuuluvia palveluita, kuten lastensuojelun sijaishuollon laitospalvelut ja päihdekuntoutus, jotka kaikesta huolimatta hankitaan lähes sata prosenttisesti ostopalveluina yksityiseltä, vaikka tälle ei olisi mitään taloudellisia tai laadullisia perusteita.
Hyvät toverit, vaalitappion syitä on analysoitu usealta kannalta. Monista suista on kuultu, että Vasemmistoliitto olisi hylännyt työväenliikkeen. Olen tätä ihmetellyt, sillä minulle Vasemmistoliitto puolueena on itsestään selvästi nimenomaan työväenpuolue. Piirikokouksissa, puoluekokouksissa ja monissa muissa kokouksissa missä olen edustanut, on keskeiseksi teemaksi noussut työelämäkysymykset. Myös kunnallistasolla olemme aina johdonmukaisesti vastustaneet henkilöstövähennyksiä ja lomautuksia ja nostaneet esiin työhyvinvointia. Vasemmistoliiton tavoiteohjelmasta löytyy sivukaupalla työelämäpolitiikkaan liittyviä tavoitteita ja työelämäpolitiikalle oli myös eduskuntavaaliohjelmassa omistettu 6,5 sivua 36sta sivusta. Vertailun vuoksi SDPn lähes 90 sivuisessa eduskuntavaaliohjelmassa on 10 sivua työelämään liittyviä tavoitteita.
Myös perussuomalaiset esittävät olevansa jonkinlainen työväenpuolue, vaikka nimenomaan perussuomalaiset ovat aina suorastaan halveksuneet ay-liikettä eikä heidän ohjelmistaan löydy työelämäpoliittisia tavoitteita, ellei työperäisen maahanmuuton vastustamista lasketa. Silti suurimman SAK:laisen liiton eli Teollisuusliiton jäsenkyselyssä toiseksi suosituimmaksi puolueeksi nousi perussuomalaiset.
Eduskuntavaaleissa työelämän kysymykset eivät juuri saaneet media aikaa eikä niistä juurikaan vaalipaneeleissa ja puheenjohtajatenteissä keskusteltu. Vaikuttaakin lähinnä siltä, että työelämäpoliittiset kysymykset eivät enää kiinnosta ihmisiä eikä niitä pidetä tärkeinä tai ratkaisevina äänestyspäätöstä tehdessä. Kysynkin siis, onko niin, että Vasemmistoliitto ei ole vieraantunut työläisistä vaan työelämä on vieraantunut politiikasta?
Jatkuvasti kuulee vaatimusta, ettei ay-liike saisi ottaa poliittisesti kantaa tai että politiikka ei kuulu työpaikoille, mutta kyllähän se nimenomaan kuuluu. Poliittiset päätökset ja lainsäädäntö vaikuttavat siihen millainen työelämä meillä on. Käytämme Vasemmistoliitossa paljon energiaa ja aikaa työelämän kysymysten käsittelyyn, joten ratkaisevaa onkin, miten saisimme tämän työn näkymään myös vaalituloksessa ja työtätekevät ihmiset jälleen kiinnostumaan omista oikeuksistaan?
Jokainen työtätekevä köyhä, pienellä eläkkeellä kituuttava vanhus ja syrjäseutujen pitkäaikaistyötön, joka äänestää porvareita sahaa omaa oksaansa valtuuttamalla äänellänsä riistäjän ottamaan pois senkin vähän, mitä heillä tällä hetkellä on. Me Vasemmistoliitossa emme saa jättää näitä ihmisiä, me emme myöskään saa mennä mukaan populismiin ja lopettaa työelämän kysymyksistä puhumista, sillä jos me emme puhu on tilalla vain tyhjä hiljaisuus.
On myös kuultu arvostelua, että nykyään Vasemmistoliitto on akateemisten naisten puolue. Tämäkin arvostelu on siihen nähden suhteetonta, että Vasemmistoliiton ikiaikaisena tavoitteena on ollut mahdollistaa koulutus korkea-asteelle saakka kaikille, yhteiskuntaluokkaan ja varallisuuteen katsomatta.
Koulutustason periytyminen sukupolvelta toiselle on yksi vahvimpia luokkaeroja ylläpitäviä tekijöitä yhteiskunnassamme. Minulle hyvinvointiyhteiskunta tarkoittaa sellaista yhteiskuntaa, missä metsurin ja tehdastyöläisen tai pientilallisen lapsenlapsi voi opiskella lääketieteen tohtoriksi. Tällaista yhteiskuntaa minä haluan puolustaa viimeiseen asti. Lahjakkuus ja älykkyys eivät katso yhteiskuntaluokkaa, mutta mitä paremmat ovat taloudelliset lähtökohdat niin sitä helpompi on tie korkeakouluun ja sitä kautta korkeisiin asemiin yhteiskunnassa.
Arvon toveri, moni on tällä hetkellä huolissaan, jopa kauhuissaan siitä mitä tulevat neljä vuotta tuovat tullessaan. Moni pelkää äärioikeistonnousua ja oikeistopopulismia, mutta meidän on muistettava, että perussuomalaiset hajanaisena ja aatteettomana joukkiona ovat kuitenkin se helpompi vastus, vaikka he ovatkin olleet mukana normalisoimassa rasismia, homofobiaa, transvihaa ja ilmastodenialismia yhteiskunnallisessa keskustelussa hyväksymällä riveihinsä ääriaineksia oikeistokentän kaikilta laidoilta.
Itse olen kuitenkin enemmän huolissani siitä miten uusliberalistinen, minäkeskeinen ja pikavoittoja korostava talousajattelu valtaa alaa yhteiskunnassamme niin sanottujen sivistysporvareiden kautta.
Hyvä toveri, olemme kaikki saaneet lukea jatkuvia uutisia terveydenhuollon kriisistä. Päivystykset täyttyvät, sairaalapaikkoja ei ole, psyykkisesti sairaat nuoret nukkuvat patjoilla osaston käytävillä, hoitotakuut eivät pidä lähellekään, lapsia lähetetään sydänleikkaukseen Tanskaan, kotona asuvat vanhukset jäävät heitteille, ympärivuorokautisen hoivan piiriin pääsylle on korkea kynnys, mutta myöskään kotona-asumista tukevia palveluita ei ole tarpeeksi.
Yksi kriisin juurisyistä on pula hoitajista ja muusta henkilökunnasta. He jaksoivat läpi pandemia vuodet. He jaksoivat tehostamisvaatimukset, aina vain niukkenevilla resursseilla he pystyivät aina vain parempaan. He jaksoivat laittaa oman henkensä ja terveytensä alttiiksi, jotta ihmisen syntymä ja kuolema, sairaus ja kärsimys saataisiin sysättyä piiloon sairaaloiden, laitosten ja yksityisasuntojen seinien sisälle, jotta sairaat, vanhat ja hullut häiritsisivät mahdollisimman vähän pikkuporvallisista yhteiskuntaidylliä.
Hoiva ja hoito on välttämätön, suorastaan kriittinen osa koko yhteiskuntaamme. Jokainen ihminen tarvitsee elämänsä aikana hoivaa, tarve vaihtelee elinkaaren eri vaiheissa. Hoivaa tapahtuu paitsi terveyden huollon instansseissa myös paljon yksityiskodeissa, vanhemmat hoivaavat lapsiaan, iäkkäät puolisoitaan, toinen toisiamme.
Hoiva on raskasta ja vaivalloista työtä, josta hedonistinen eli nautintoa ja pikavoittoja etsivä ihmisluonto pyrkii eroon esimerkiksi sysäämällä hoivattavat alempien yhteiskuntaluokkien vastuulle, naisten vastuulle. Hoivatyöllä on välttämättömyydestään huolimatta niin sanotun paskaduunin leima, työ tulisi suorittaa mahdollisimman halvalla, mahdollisimman tehokkaasti ja mahdollisimman vähin resurssein. Vaikka minä voin vakuuttaa, että laitoksessa makaavan yhteiskuntaamme rakentaneen vanhuksen takapuolen peseminen on ollut yksi arvokkaimmista suorittamistani työtehtävistä, josta totta vie olisi pitänyt maksaa enemmän.
Uusliberalistinen yksilön pärjäämistä ja pikavoittojen kautta syntyvää kaupallistettua onnellisuutta korostava ajatusmaailma ei sovi yhteen toisista huolehtimisen, pyyteettömyyden ja hoivatyöhön liitetyn kutsumuksen eetoksen kanssa. Meidän ihmisten jo kieltäytyessä hoivatyöstä etsitään seuraavaksi ratkaisua hoivaroboteista ja etähoidosta. Ihmiskosketus, sosiaalinen kanssakäyminen korvataan ruudulla keikkuvin kasvoin ja ihmismäisesti reagoivin pehmoleluin. Hoivaako täällä kohta kukaan enää ketään?
Hyvä toveri, sentimentaalisissa mielikuvissa duunari, työläinen on raakaan teollisuustyöhön, rakennuksille, telakalle ja kaivoksiin karaistunut mies. Nämä mielikuviemme duunarit ovat kuitenkin käyneet yhteiskunnassamme yhä harvinaisemmiksi ja heidän rinnalleen ovat nousseet toisenlaiset duunarit, naiset, maahanmuuttajat, palvelu- tai hoiva-alalla raskasta vuorotyötä tekevät työssäkäyvät köyhät, joilla etenkin pääkaupunkiseudulla ei yhdestä työstä saatu palkka riitä edes elämisen peruskustannuksiin.
Luokkaerot ovat nyky-yhteiskunnassamme muuttaneet muotoaan eikä korkea koulutuskaan välttämättä enää tarkoita automaattisesti korkeaa elintasoa. Mahdollisuus pandemia-aikana yleistyneeseen etätyöhön on tästä käypä esimerkki. Kuka joutui joka aamu jättämään perheensä ja lähtemään työhön altistamaan itsensä mahdollisesti tappavalle virukselle ja kuka saattoi jäädä kotiin teamsin ääreen palaveeraamaan?
Moni aiemmin tavallisessa työntekijäasemassa ollut on nyt pakotettu yrittäjäksi tai freelanceriksi, vaikka itse työ ei ole muuttunut miksikään. Ainoa tarkoitus tälle on kiertää työehtoja ja polkea palkkoja, siirtää lakisääteisiä maksuja työntekijän maksettavaksi. Vasemmistoliiton elinehto on pysyä mukana tässä työelämän murroksessa ja uudistaa politiikkaansa vastaamaan yhä paremmin nykyajan ihmisen tarpeisiin. Toveri, työväenliike rakentuu solidaarisuudelle, eikä solidaarisuus saa loppua siihen, jos riistetty onkin yhtäkkiä yrittäjän asemassa.
Rakkaat toverit, olipa vaalitulos mikä tahansa, toimii näissä eduskuntavaaleissa tehty työ pohjana seuraaville vuonna 2025 käytäville kuntavaaleille ja aluevaaleille, jotka tuolloin käydään ensi kertaa samanaikaisesti. Tuolloin Loimaan vasemmisto tulee jälleen olemaan uudenlaisen haasteen edessä, tavoitteemme tulee olemaan aluevaltuustopaikan säilyttäminen ja kaupunginvaltuuston paikkamäärän kasvattaminen nykyisestä neljästä paikasta vähintään yhdellä. Mikään pienempi tavoite ei voi olla riittävä. Näihin tavoitteisiin, hyvät toverit, voimme päästä vain yhdistämällä voimamme ja yhtenäisenä rintamana puolustamalla vasemmistolaisia arvoja. Hyvä toveri, meiltä vasemmistolaisilta vaaditaan nyt sellaista politiikkaa ja sellaista kansalaisaktivismia, ettei porvari ainoastaan nuku huonosti vaan valvoo koko yön kuten alipalkattu hoitaja yövuorossaan!
Rakas, arvokas toveri, rakas veli tai sisko, näillä sanoin haluan toivottaa juuri sinulle tasa-arvoista, solidaarista, oikeudenmukaista ja tiedostavaa vappua!