Tänään olemme kokoontuneet muistelemaan vakaumuksensa puolesta kaatuneita tovereitamme. Olemme
muistamassa heitä, jotka 108 vuotta sitten eivät löytäneet muuta mahdollisuutta yhteiskunnallisten
oikeuksien puolesta taistelemiseksi, kuin aseeseen tarttumisen. Kansan jakautuessa kahtia edes ystävyys-
ja perhesuhteet eivät pidätelleet, kun veljet ja sisaret olivat vakaumuksensa puolesta valmiita uhraamaan
henkensä. Liian moni henki menetettiin. Sisällissodassa lähes 40 000 suomalaista kaatui, heistä 3⁄4
punaisia. Henkiin jääneet punaiset ja heidän läheisensä saivat leimaan otsaansa pitkäksi aikaa, ja kahtia
jakautuneisuus jatkui pitkään tuleville vuosikymmenille asti.
Vietimme juuri kansallista veteraanipäivää ja toive, jonka vielä elossa olevat sotaveteraanit ja läheisensä
tuovat, on, ettei enää koskaan kenenkään tarvitsisi tarttua seisiin. Tähän ajatukseen on helpppo yhtyä.
Siksi lausun nyt Kai Kiven ja Jyrki Siukosen kappaleen sanat:
”Jäähyväiset aseille
Tänään jaksan nousta seisomaan
Tänään jaksan itseäni katsoa
En tarvitse enää peilejä
En haarniskaa joka kulkua vaikeuttaa
Tänään aion lähteä maailmaan
Tänään tietäni kulkemaan
Eivät riitä enää maalaukset
Tahdon nähdä mitä on niiden takana
Jäähyväiset valheille joihin uskottiin
Jäähyväiset puheille joilla synnit sovitettiin
Jäähyväiset aseille joilla elämää suojellaan
Jäähyväiset aseille joilla elämä tuhotaan
Tänään jaksan nousta seisomaan
Tänään lähden maailmaan
Omaa tietäni kulkemaan
Tahdon nähdä mitä on seinien takana
Tänään aloitan laulamaan
Tänään soitelleen sotaan
Soitellen sotaan
Jossa ei tarvitse ketään vahingoittaa
Jäähyväiset aseille joihin uskottiin
Jäähyväiset aseille joilla synnit sovitettiin
Jäähyväiset aseille joilla elämää suojellaan
Jäähyväiset aseille joilla elämä tuhotaan”
Toivotan teille kaikille rauhaisaa ja solidaarista vappua!