Kotisairaala, kotisairaanhoito, kotihoito… Kotiin vietävillä sosiaali- ja terveyspalveluilla on monta nimeä. Näiden palvelujen sisällöt menevät välillä lisäksi limittäin ja lomittain siten, ettei ole ihme, että kansalaiset ja poliittiset päättäjät, joskus jopa terveydenhuollon ammattilaiset puhuvat asoista ristiin. Tehdäänpä siis heti aluksi selkoa näistä termeistä, jotta sinä, arvoisa lukija voisit edes yrittää pysyä kärryillä paitsi tässä kirjoituksessa myös laajemmin sote-keskustelua seuratessasi.
Kotihoidolla tarkoitetaan kunnan järjestämää palvelua, jota asiakas voi saada, kun hän tarvitsee sairauden tai alentuneen toimintakyvyn vuoksi apua ja tukea kotiin selviytyäkseen arkipäivän askareista ja henkilökohtaisista toiminnoista. Kotihoitoon voi sisältyä myös kotisairaanhoitoa, jonka tarkoituksena on helpottaa sairaalasta kotiutumista, sairaan henkilön kotona selviytymistä ja tukea omaisia sairaan henkilön kotihoidossa. Kotisairaanhoitoa ovat erilaiset lääkärin määräämät sairaanhoidon toimenpiteet, kuten näytteiden ottaminen, mittaukset, lääkityksen valvominen ja asiakkaan voinnin seuraaminen sekä kivun helpottaminen. Kotihoidossa työskentelee mm. lähihoitajia, sairaanhoitajia, fysioterapeutteja sekä lääkeiteteellisestä hoidosta vastaava lääkäri. Kotihoitoa täydennetään tarvittaessa erilaisin tukipalveluin, kuten ateriapalvelu, siivouspalvelu, kuljetuspalvelu jne. Kotisairaalalla sen sijaan tarkoitetaan sairaalatasoista hoitoa, joka toteutetaan potilaan kotona sairaanhoitajien, lääkäreiden sekä mahdollisesti muiden ammattiryhmien yhteistyönä. Sairaalatasoisella hoidolla voidaan tarkoittaa esimerkiksi kotidialyysia, suonensisäisten lääkehoitojen ja verensiirtojen toteutusta tai saattohoitopotilaan vaativaa kivunhoitoa. Kotisairaalahoito voi olla sekä terveyskeskussairaala- että erikoissairaanhoitotasoista. Eri puolilla Suomea on kehitetty erilaisia kotisairaalamalleja, jotka toimivat terveyskeskuksen, sairaalan poliklinikoiden, vuodeosastojen ja ensihoidon rajapinnassa. Kotisairaalan toimintaympäristönä on potilaan koti, mutta sekaannusten välttämiseksi olisikin ehkä suotavampaa puhua esimerkiksi avosairaalasta, jotta sekoittuminen kotihoidon ja kotisairaanhoidon kanssa olisi vähäisempää.
Koti- tai avosairaalassa voidaan usein välttyä monilta sairaalahoitoon liittyviltä ongelmilta kuten sairaalainfektioilta, vuodelevon passivoivalta vaikutukselta, oman arjen totaaliselta katkeamiselta sairaalaan joutumisen vuoksi ja rauhattoman ympäristön aiheuttamalta psyykkiseltä kuormitukselta. Lisäksi koti- tai avosairaalassa pystytään huomioimaan potilaan yksilölliset tarpeet paremmin. Palveluasunnossa tai hoitolaitoksessa asuville henkilöille sairaalahoito on usein vielä tavallistakin raskaampi kokemus ja näillekin potilaille kotisairaala voi mahdollistaa tarvittavan sairaalatasoisen hoidon ilman kuljetuksesta ja vieraasta ympäristöstä aiheutuvaa kuormitusta. Kotisairaalassa hoidetut potilaat ovat tyypillisesti erittäin tyytyväisiä saamaansa hoitoon. Tuskinpa kukaan meistä halua joutua sairaalan osastolle makaamaan, jollei ole aivan pakko. Näiden toivottujen hyvien vaikutusten aikaansaaminen edellyttää toki sitä, että potilasvalinta kotisairaalaan tehdään oikein ja että yhteistyö sujuu saumattomasti kaikkien eri potilasta hoitavien tahojen kesken. Kotisairaalahoidon pitää aina tapahtua potilaan suostumuksesta ja toiveesta tulla hoidetuksi kotona. Potilaan yleisvoinnin on oltava riittävän hyvä kotona sairastamiseen. Lisäksi täytyy huomioida kotiympäristön soveltuvuus sairaalatasoiselle hoidolle ja muut samassa kodissa asuvat. Useimmiten sairaalatoiminta on kuitenkin järjestettävissä hyvinkin monenlaisissa kodeissa. Sairaalahoidon vieminen potilaan kotiin on myös kustannustehokkaampaa kuin sisällä sairaalassa tapahtuva hoito. Koti- tai avosairaala ei tietenkään ole mikään patenttiratkaisu kaikkiin kuviteltavissa oleviin tilanteisiin, mutta se on toimiva työkalu, joka meillä tulee olla käytettävissämme.
Loimaalla kotisairaalan historia on lyhyt. Vuonna 2016 käynistetty kotisairaalatoiminta kärsi aluksi käynnistymisvaikeuksista kun potilaat eivät päivystyksistä ja erikoissairaanhoidosta ohjautuneetkaan kotisairaalaan vaan päätyivät perinteiseen vuodeosastohoitoon useammin kuin kotisairaalan käynistyttyä oli tarkoitus. Mahdollisesti osa vuodeosastohoidoista myös oli tarpeettoman pitkiä, kun hoito olisi akuuttivaiheen jälkeen voitu siirtää kotisairaalaan aikaisemmassa vaiheessa. Moni osastohoidossa ollut kertoi, ettei ollut edes tiennyt kotisairaalamahdollisuudesta eikä kukaan ollut sellaista tarjonnut, vaikka se käytettävissä olisi ollutkin. Tällainen alkukankeus on toki luonnolista aina uutta toimintaa käynnistettäessä ja ensimmäinen toimintavuosi pitikin sisällään paljon tiedottamista uudesta toimintamallista. Niinpä vuonna 2017 kotisairaala saatiin Loimaallakin toimimaan täydellä teholla ja neljän sairaanhoitajan ja yhden lääkärin voimin toimivalle kotisairaalatiimille kertyi hoitopäiviä jopa yli odotusten. Loimaan kotisairaala huomattiin myös muualla Suomessa ja ”Lomaan malli” onkin tälläkin hetkellä käytössä mm. Raisiossa. Tästä huolimatta kotisairaala päätettiin yllättäen lopettaa vuoden 2018 budjettivalmistelun yhteydessä ”talouden tasapainottamiseksi”. Vuoden 2019 budjettivalmistelun yhteydessä kotisairaalatoiminnan käynnistäminen oli esillä uudestaan, tällä kertaa toiminta olisi suunnitelmien mukaan integroitu osaksi akuuttikuntoutusosasto 3:n toimintaa, jolloin henkilöstöresurssi olisi ollut käytettävissä myös osaston tarpeisiin, mikäli kotisairaalassa ei jostain syystä olisi potilaita ollut. Mahdollisesti tällainen integraatio olisi parantanut myös kotisaattohoitojen toteutumista, joiden määrä vuonna 2017 jäi budjetoitua vähäisemmäksi. Kuitenkin jälleen ”talouden tasapainottamisen” yhteydessä kotisairaalan osa oli karsiutua pois palveluvalikoimasta. Kotisairaalatoimintaa on viimevuosina kehitetty ympäri maata sosiaali- ja terveysministeriön, kuntien, yliopistosairaaloiden ja sairaanhoitopiirien yhteishankkeina ja se alkaakin monin paikoin olla vakiintunut osa terveydenhuoltojärjestelmäämme. Loimaalaiset eivät siis tässä suhteessa ole tasa-arvoisessa asemassa niissä kunnissa asuvien ihmisten kanssa, joilla kotisairaalatoimintaa on vaan tässä suhteessa saamamme palvelut ovat heikommalla tasolla. Toivonkin todella, että mikäli Loimaan kaupunki ei kotisairaalatoimintaa saa uudelleen käynnistymään, tullaan sote-uudistuksen yhteydessä kotisairaalatoiminta laajentamaan koko Varsinais-suomen alueelle, jotta myös loimaalaiset pääsisivät osalliseksi tästä yksilöllisestä, turvallisesta ja tehokkaasta palvelusta.
-Maarit Koivisto
Lyhennetty versio tästä tekstistä on julkaistu Loimaan lehdessä, lauantaina 5.1.2019