Nuorten yksinäisyys

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) teettää joka toinen vuosi kouluterveyskyselyn, jossa kartoitetaan 4. ja 5. luokkalaisten, 8. ja 9. luokkalaisten sekä toisen asteen ammatillisen oppilaitoksen ja lukion opiskelijoiden hyvinvointia. Kysely on kattava otos, ja se peilaa koko Suomen tasolla lasten ja nuorten ajatuksia omasta hyvinvoinnistaan.

Kyselyssä kysytään mm. ”Kuinka monella ei ole yhtään läheistä ystävää?” Todella surullista on, että n. 10 % 8.-9. luokkalaisista ja saman verran myös ammatillisessa oppilaitoksessa opiskelevat vastasivat, että heillä ei ole yhtään läheistä ystävää, jonka kanssa voi keskustella luottamuksellisesti omista asioista.

Yksinäisyys heikentää itseluottamusta, lisää psykososiaalista huonovointisuutta ja syrjäytymisriskiä. Jo lapsena alkaneella ja pitkään jatkuneella yksinäisyydellä voi olla vakavia seurauksia niin yksilötason hyvinvoinnille kuin kansanterveydellekin.

 

Nyt korona-aikana toisella asteella opiskelevat nuoret, jotka ovat elämänsä parhaassa iässä, ovat joutuneet etäopiskelemaan jo pitkään. Kontaktia muihin luokkakavereihin ja opettajiin otetaan sähköisten välineiden avulla. Tämä teamsin kautta tapahtuva opiskelu voi joillekin olla mukavaa vaihtelua tavanomaiseen luokkahuoneopiskeluun, mutta en voi olla pohtimatta toista puolta tässä asiassa. Usein työpäivän jälkeen pohdin, jääkö minulta opettajana jotain huomaamatta tai voisinko tehdä jotain enemmän. Yksinäisyys, syrjäytyminen ja elämänhallinnan puutteet voivat koronan vuoksi kasvaa. Ne nuoret, joilla on hyvät sosiaaliset taidot ja tukiverkosto, pärjäävät varmasti koronan yli. Mutta kaikilla ei ole asiat niin hyvin.

Minulla ei ole mitään viisasten kiveä tähän asiaan, mutta toivoisin, että me aikuiset näyttäisimme omalla esimerkillämme mallia; emme salli minkäänlaista kiusaamista, emme jätä ketään ulkopuoliseksi, kunnioitamme toisiamme ja olemme kaikille ystävällisiä. Toivon, että me aikuiset voisimme olla lapsille ja nuorille se turvallinen aikuinen,  johon voi luottaa. Usein jo se voi auttaa.

 

Kirjoitus on julkaistu aeimmin Loimaan Vasemmistoliiton vaalijulkaisussa