Hyvät toverit!
Hyvää huomenta ja hyvää suomalaisen työn päivää teille sekä kansainvälistä juhlapäivää!
Työväenliikkeen perinteenä on ollut käydä Vappupäivän aamuvarhaisell avuonna 1918 kaatuneiden tovereiden muistomerkillä kunnioittaen heidän työtään ryhtyessään oikeuksiaan ajamaan sekä niitä puolustamaan! Tällä perinteikkäisellä muistomerkillä on hyvä pysähtyä perusasioihin.
Erityisesti vappuna ay-liike vaatii, odottaa ja esittää tulevaisuuden ratkaisuja ja vaihtoehtoja paremman maapallon ja paremman Suomen rakentamiseksi. Siihen meillä on oikeus ja osin velvollisuuskin koska palkansaajat kantavat aina työllään suurimman taakan ja vastuun yhteiskunnastamme. Siksi on oikeutettua vaatia tekoja eli sopimuksia ja niihin pitää myös sitoutua.
Mitä me vaadimme? Me vaadimme työtä ja toimeentuloa – kaikille kykynsä mukaan. Me vaadimme työn tuloksien oikeudenmukaista jakoa ja me vaadimme kaikille työntekijöille aitoa mahdollisuutta vaikuttaa työpaikkansa kuin myös koko yhteiskunnan asioihin. Nämä ovat vanhoja vaatimuksia, mutta erityisen ajankohtaisia juuri nyt!
Toverimme jotka lepäävät täällä oli heillä myös omat aikakautensa ihanteet ja vaatimukset. Vaatimuksistaan he ovat joutuneet maksamaan kovan hinnan. Vielä tänä päivänä ei ole selvää miten historiankirja kirjoitetaan 1918 tapahtumista. Asioita on tutkittu mutta on vielä osa mitä ei ole tutkittu ja tiedostettu.
Annetaan täällä lepääville tovereille se kunnia mikä heille kuuluu. He tekivät työtä ja rakensivat tätä maata, mutta nälkä ajoi heidät liian ahtaalle. Unohdettiin, että ihmisillä on velvollisuuksien ohella myös oikeuksia. Se johti lopulta yhteentörmäykseen ja erittäin veriseen jälkiselvitykseen. Vuoden 1918 jälkeen syntyi kiihkeä keskustelu unohtamisesta ja muistamisesta. Kuka sai muistaa ja kenen piti unohtaa, mitä ja miten piti unohtaa? Porvariston edustajat yrittävät pakkokeinoin saada kansalaiset unohtamaan “ikävät asiat” korostamalla että muistaminen repii haavoja auki. Työtätekevä kansa korostaa muistojen vaalimista, koska vääryyttä ei voi unohtaa.
Tämä muistomerkki ei ole vain vakaumuksensa puolesta kaatuneiden puolesta, vaan se on myös meille muistutuksena kuinka meidän pitää jatkaa heidän työtään. Vaalikaamme tovereidenmme muistoa ja käykäämme ahkerasti tervehtimässä heitä täällä paadella. Muistamme myöskin, että oikeudenmukaisuus, tasa-arvo, heikommista välittäminen sekä aito yhteisöllisyys ovat edelleen tärkeitä ihmisarvoja, joista meidän on pidettävä kiinni!
Hyvää Vappua!