Yleensä ei kannata puskista (tai tietyistä sylttytehtaista) kirjoitteleville nimimerkeille mitään vastinetta kirjoittaa, mutta kun nyt LL niin ansiokkaasti “Liiton jättäneen jäsenen” kyhäelmää markkinoi ja vielä sen ilosanomaa lauantainakin kopeissa mainosti, pitäähän sitä vähän kommentoida.
Jos palkansaaja nyt yhdestä lehmän nisästä saa ay-liikkeen ansiosta pikkaisen maitoa herutettua, se ei Mansikkia saa ehtymään, mutta kun kolmesta muusta nisästä pelkästään pörssiyhtiöt viime vuodeltakin lypsivät yli 10 miljardin (= 10 000 000 000) euron osingot, niin siinä jo terveempikin kanttura alkaa kärsiä verenvähyydestä.
Nykyisen ns. laman aikana on osinkoja jaettu suruttomasti, kun olisi ollut vaihtoehtona jättää rahaa yhtiöissä tuotekehittelyyn, aktiiviseen markkinointiin maailmalle ym. toimiin,. Sen sijaan “yt-neuvottelu”irtisanomisilla tuhottiin yritysten työilmapiiri. Itsekkyys, omahyväisyys, mulle tässä kaikki heti-ajattelu teettää kaikenlaista ja jos menee pieleen, voi aina syyttää ay-liikettä ahneudesta valtamedioitten suosiollisella avustuksella. Tällaista tilaisuutta ei voi jättää käyttämättä. Ja kansa uskoo; no onneksi ei sentään kaikki, ainakaan vielä.
Tottakai ay-liikettäkin voi arvostella ja pitääkin ja erityisesti sen itse pitää harrastaa itsekritiikkiä ja kehittää toimintojaan, mutta onhan se myös niin, että jäseniään pitää puolustaa, jos heidän elinolojaan täysin perusteettomasti pyritään huonontamaan.
Suomi on tänä päivänä rikkaampi kuin koskaan ja olisi vielä paljon rikkaampi, jos verotuksemme ei olisi niin hampaatonta (kymmeniä miljardeja palkansaajien ja myös pienyrittäjien tekemän työn tulosta on viety maasta verokeinottelulla tai siirretty veroparatiiseihin).
Yksisilmäinenkin tulee vielä elämässään näön puolesta aika hyvin toimeen, täysi sokeus on kamalaa, varsinkin jos se tulee näkevälle aivan yllättäen. “Liiton jättäneen jäsenen” kannattaa lukea nobelkirjailija José Saramagon kirja “Kertomus sokeudesta”. Voisi ainakin toiseen silmään näkökenttää palata. Suosittelen kirjaa kaikille muillekin. Se avartaa maailmankatsomusta ja synnyttää toivottavasti uusia ajatuksia maailman menosta. Kirja on kyllä aika ahdistava, mutta loppupelissä puhdistava lukukokemus.
Hannes Mikkola
Kirjoittaja on Loimaan Vasemmistoliiton kuntavaaliehdokas.