Syksyn punaiset marja

”Syksyn punaiset marjat kuin kyynel pihlajan on.”
Näin lauletaan Uralin pihlajasta venäläisessä kansanlaulussa.

Pihlajan marjat eivät mielestäni ole syksyn punaisia marjoja vaan ne ovat syksyn oranssinpunaisia  marjoja. Kauniita ovat nekin. 

Syksyn hehkuvan punaisia marjoja ovat ehdottomasti puolukat. Ne loistavat upeasti jäkälien, kanervien, variksenmarjojen, risujen ja omien lehtiensä keskeltä.

Puolukka kasvaa kuivissa kangasmetsissä. Niitä löytää myös vähän kosteimmistakin paikoista, jolloin ne yleensä ovat kangaspuolukoita suurempia. Tänä syksynä niitä on ollut Etelä-Suomessa runsaasti ja ne kypsyivät poikkeuksellisen aikaisin.

Poimimme Laurin kanssa ensimmäiset melko kypsät puolukat elokuun 19. päivänä. Viime vuonna vastaava päivämäärä oli 7. syyskuuta. Silloin saimme niitä noin 400 litraa ja tänä vuonna puolukkasaaliimme on noin 550 litraa.

Suurimman osan marjoista jakelemme tutuille ilmaiseksi. Omaan ja lastemme tarpeeseen säilömme marjoja niin, että ne riittävät vain seuraavaan syksyyn. Lauri muistuttaa varhain kesällä, että meillä ei sitten syödä syksyllä vanhoja marjoja!

Lauri tekee ensimmäisistä vähän raaoista puolukoista hyytelöä. Hyytymisen onnistumista odottelemme ja seuraamme jännityksellä. Aina se ei onnistu. Lauri tekee myös viinihapon kanssa puolukkatuoremehua, joka on hienon väristä, maukasta ja makeaa. Mehu säilyy runsaan sokerinsa ansiosta huoneen lämmössä, mikä helpottaa säilyttämistä. Joulunväristä mehua on mukava antaa joululahjaksi, joka on kauneimmillaan tavallisessa värittömässä lasipullossa.

Kolmas Laurin bravuri on pulmusokeripuolukka. Siitä oli ohje muutama vuosi sitten Pirkka -lehdessä. Sain sen uimahallin saunanlauteilla Hannalta, jonka mies oli sitä tehnyt. Puolukoita survotaan vähäsen ja sokeripalat laitetaan joukkoon. Sitten sekoitellaan sokeripalat suliksi. Valmista on kahdeksan tunnin kuluttua. Puolukkasurvos laitetaan lasipurkkeihin, purkit jääkaappiin ja sieltä sitten ruokapöytään.

Minä otan puolukoista mehut mehumaijalla ja pullotan sen ilman sokeria. Pullot suljen kumikorkeilla ja säilytän ne kakkosjääkaapissa latteellaan. Näin olen tehnyt jo muutaman vuoden ja mehu on säilynyt hyvin. Sokeriton puolukkamehu on erittäin terveellistä ja oikein raikasta janojuomaa. Loput omaan käyttöön tulevista puolukoista pakastamme kokonaisina.

Kauniissa syyssäässä puolukkametsässä oleskelu on sanoin kuvaamattoman ihanaa. Ei ole hellettä, maa-ampiaisia, hyttysiä eikä kärpäsiä, korkeintaan muutama hirvikärpänen. Metsässä liikkuminen harjaannuttaa tasapainoa ja mieli virkistyy ulkoilmasta. Se on myös hyvää dementian torjuntaa, koska metsästä pitää osata tulla kotiin.

Ihmismieli tulee metsästä riippuvaiseksi. Aikaisin keväällä metsässä lintujen laulu on korvia hivelevää. Metsän hiljaisuuskin tuntuu korvissa pienenä kohinana ja tuuli on kuin musiikkia. Sateen kastelemat puut ja puiden lehdet ovat virkistävä näky ja sateen jälkeinen tuoksu on raikas.

Löysin netistä Jukka Melarannan kahdeksan terveyteen liittyvää syytä, joiden takia kannattaa rientää lähimpään puolukkametsään.

1. Puolukka on lähes ilmiömäinen marja virtsatietulehduksia vastaan taistellessa.
2. Edistää sapen ja maksan toimintaa.
3. Sisältää runsaasti mm. mangaania, E-vitamiinia, kalsiumia, proantosyanidiineja ja resveratrolia, jota tässä kotimaisessa ihmemarjassa on samankaltaisia määriä kuin tummissa viinirypäleissä.
4. Puolukan sisältämän lignaanin uskotaan ehkäisevän osteoporoosia ja rintasyöpää.
5. Parantaa stressinsietokykyä ja vähentää herkkyyttä allergioille.
6. Hoitaa vatsan limakalvoja ja vähentää suolen käymisprosesseja.
7. Vahvistaa verisuonia.
8. Edistää vitamiinien ja hivenaineiden imeytymistä.

Minä en tiedä ovatko Melarannan yllä olevat väittämät totta, mutta toivon, että ovat.

Anneli Tiainen,
Hirvikoski

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *