Suomessa on noin 1.2 miljoonaa yksineläjää
Ollessaan palvelutaloissa ja vaikka heillä on muita ihmisiä ympärillään, osa ihmisistä voi siitä huolimatta tuntea itsensä yksinäiseksi ja yksinäisyys koettelee myös kotona asuvia. On myös ikäihmisiä jotka ovat jo nuoruudessaan valinneet yksinäisyyden tien tai joku asia on johtanut siihen. Vanhempana voi sitten olla suurikin yksinäisyyden tunteen aiheuttaja, kun puuttuu kumppani ja perhe.
Nykymaailmassa nuoruuden ihannointi suorastaan käy päälle ja kaikkialla. Olemmeko myyneet kauniin käsityksen siitä, että ikäihmisiä olisi syytä kunnioittaa?
Aktiivisuus ja osallistuminen ovat avaintekijöitä yksinäisen ikäihmisen mielenterveyteen ja hyvinvointiin
Omaishoidon tilan maassamme on melko rähmällään, parasta olisi jos toiminta saataisiin Kelan tehtäväkenttään. Tulevaisuuden painopiste on asetettava selkeästi kotona asuvien ikäihmisten tukemiseen, joka melkein poikkeuksetta on myös heidän oma tahtonsa. Mutta suunta on se, että liian huonokuntoisia pakotetaan kotihoitoon ja yksinäisyyteen näin myös loukkaantumisen riskit kasvavat.
Sen voi sanoa, ettei kenenkään nyky-Suomessa tarvitse olla yksin. Jos itselleen haluaa kaverin niitä on tarjolla seurapalstoilta ja netistä samoin ajatuksin.
Hyvinvointivaltio Suomi on karkaamassa käsistä ja palveluja halutaan yksityistää ja ulkoistaa. Kuntien tehtävä olisi rakentaa itse, jolloin raha ei karkaisi ulos ja antaisi itselle töitä. Palvelutalojen rakentamisesta on tullut bisnestä firmoille joilta kunta ostaa palvelut. Kuten ruotsalainen dokumentti kerran osoitti, yksityisen bisnes ei takaa huolenpitoa ja riittävästi aikaa ikäihmisille, tavoitteena kun vaan on ahneus ja nopea rahastus.
Tämä on totuus, sillä ei yksikään firma tule kuntaan rakentamaan kunnan edun takia, vaan oman edun takia, ihmisen luonteeseen monellakin kun kuuluu toisten hyväksikäyttö.
Taisto Levo
Alastaro